Nyt sitä sitten on tarjolla. Ruokaa nälkää näkevälle kansalle, nimittäin. Ruokakaupat palvelevat nyt aiempaa laajemmin aukioloajoin, kuten moni kaupunkilainen tuntui toivovan. Etenkin isojen lehtien kaupunkilaistoimittajille lähi- ja suurkauppojen välinen epätasa-arvo aukioloajoissa näytti aiheesta kirjoitettujen valituskolumnien perusteella olevan kestämätön tilanne. ”Mistä voi asiakas tietää, minkä verran neliöitä missäkin kaupassa on?” oli yksi yleisimmistä itkuvirsistä, jotka liittyivät alle 400 neliömetrin kauppojen laajoihin aukioloaikoihin.
Nyt sillä ei ole enää väliä. Ne, jotka eivät pysty suunnittelemaan elämäänsä muutamaa päivää pidemmälle, voivat marssia luottavaisin mielin isoimpaan tietämäänsä kauppaan myös myöhään illalla – ainakin teoriassa. Käytännössä S-ryhmän isot kaupat venyttivät aukioloaan pääsääntöisesti iltakymmeneen, mutta esimerkiksi K-ryhmässä isojen kauppojen aukioloajat sorvataan paikallisesti, pääsääntöisesti yhdeksään. Lidl testaa joissakin myymälöissään erilaisia aukioloaikoja, eli ketjun lähimmillä kaupoilla voi olla keskenään ihan eri aukioloajat. Tilanteesta, jossa valtaosa ihmisistä tiesi milloin ovet ovat avoinna isossa ja milloin pienessä kaupassa, on päästy tilanteeseen, jossa kaupat voivat asiakkaan näkökulmasta olla auki aivan miten sattuu. Muutos parempaan?
Ihmisten käytössä oleva rahamäärä ei kasva kaupan aukiolotuntien lisääntyessä. Niinpä pikkukaupoissa jännitetään, pysyykö tulovirta ennallaan jatkossakin, kun usein korkeampaa hintatasoa tasapainottavaa aukioloetua ei enää ole. Uhkakuvana on väläytelty pienten kauppojen hiipumista pois myymäläkartoilta, mikä suurten kauppojen vetovoima-alueella maaseudulla ja lähiöissä ei ole välttämättä turha huoli. Samaan aikaan Kilpailuvirasto miettii, tulisiko Siwan ja Valintatalon myynti K-ryhmän hoteisiin hyväksyä. Seurauksia sopii miettiä esimerkiksi Pälkäneellä, jossa K-ryhmällä olisi pyöritettävänään kaksi kauppaa Onkkaalan kokoisessa kylässä. Yhtä lailla harvennuksia pelätään niissä paikoissa, joissa isommalla S-kaupalla on nyt käytössään samat aukioloajat kuin lähituntumassa sijaitsevalla pikku-S:llä.
Henkilökunnan näkökulmasta pitkät aukioloajat ovat kaksipiippuinen juttu. Työtunteja on tarjolla lisää, mutta tunnit painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin. Se aika on pois esimerkiksi perheen kanssa vietetystä vapaa-ajasta, minkä palkanlisät vielä toistaiseksi kompensoivat. Ajan myötä ilta- ja sunnuntaikorvaukset saattavat kuitenkin olla liipaisimella, kun illat ja viikonloput aletaan mieltää ”normaaliksi työajaksi”. Jos muu perhe on töissä ja koulussa, arkipäiville osuvat yksittäiset vapaapäivät eivät juuri lämmitä sen jälkeen, kun virastoasiat on saanut yhden vapaapäivän aikana hoidettua pariksi kuukaudeksi eteenpäin. 300 000 ihmisen kauppatyöntekijäjoukolle tuskin myönnetään erityisoikeutta pitää lapset koulusta kotona isän tai äidin vapaapäivänä.
Lisäksi – toisin kuin moni aukiolokeskustelun velloessa kuumimmillaan kolumnia vääntänyt tiesi – ”kaupan tädin” työ ruokakaupoissa on fyysisesti raskasta. Työvuoron venyttäminen ei merkitse kaupan henkilökunnalle samaa kuin city-reportterille eli ylimääräistä puhelinsoittoa ja lisäkupillista kahvia.
Toisin kuin suomalaisten kauppojen kanssa, joskus pienienkin halutaan kuluttajien edun nimissä antaa elää. Esimerkiksi Formula 1 -maailmassa talleille ja jopa pohjoisamerikkalaisessa jääkiekkoliigassa NHL:ssä seuroille on asetettu kulukatto, jotta isot eivät polkisi pieniä jalkoihinsa.
Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka toivoo onnea ja menestystä kaikenkokoisille – mutta etenkin pienille – kaupoille.
