– Hyvä äiti, neljävuotias Saana Härkälä kannusti kaukalon laidalla, kun SB Lujan Leidien kapteeni Miia Härkälä toimitti palloa turvallisemmille vesille maalin edustalta.
Luja-Lukon salibandyjaoston Pelataan yhdessä -slogan konkretisoitui sekä kentällä että sen laidalla, kun Lujan Leidit hoitelivat sunnuntaina merkityksettömät päätöspelit ennen kakkosdivisioonan nousujuhlia.
Naisten sählyharrastuksen Luopioisissa alulle laittaneista konkareista on kouliintunut sarjapelaajia. Heidän rinnalleen nousee uusia naispelaajia, vaikkei pikkupitäjän salibandyseurasta löydykään tyttöjen sarjajoukkueita.
Lujan Leidien uudet pelaajat kasvavat poikajoukkueissa. Ainutlaatuinen malli vaatii avarakatseisuutta monella suunnalla, muun muassa poikien kanssa pelaavilta tytöiltä, tyttöjä keskuuteensa hyväksyviltä pojilta ja heidän molempien vanhemmilta.
Joukkuelajien harrastaminen hankaloituu pienillä paikkakunnilla nuoruusvuosina. Pelaajat tahtovat loppua viimeistään yläasteikäisenä, kun osan mielenkiinto siirtyy muihin asioihin. Joukkue ei kestä montakaan menetystä, jotta pelaajat riittävät ison kentän peleihin ja rankkoihin turnauspäiviin.
Harrastamista pikkupaikkakunnilla on pyritty helpottamaan yli-ikäisyyssäännöillä. Hieman lajista riippuen pari, kolme yli-ikäistä saa pelata itseään nuorempien joukkueessa, jos paikkakunnalla ei ole tarjolla omanikäisten joukkuetta. Tämän ansiosta pelaajien ei tarvitse siirtyä kaupunkiseuroihin, jotka nielevät aikaa ja rahaa sekä pelaajilta että kuljettajilta.
Salibandyliitto ja Luja-Lukon valmentajat suhtautuvat samalla periaatteella myös tyttöpelaajiin. Heidän ei tarvitse hakea paikkaansa isojen seurojen tyttöjoukkueista, vaan he voivat jatkaa tuttujen poikien porukassa omalla kylällään.
Sekajoukkueiden luomista helpottaa pälkäneläisten alulle laittama maakuntasarja. Liiton sarjoja vapaamuotoisempi ja edullisempi sarja tarjoaa kovia salibandypelejä lähiseudun harrastajia vastaan. Maakuntasarjan poikapeleissä on aivan tavanomaista, että vastaan tulee myös tyttövahvistuksia.
Pälkäneellä on yritetty muissakin lajeissa pitää tyttöjä poikajoukkueissa, mutta esimerkiksi koripalloliitto ei salli tyttöpelaajien pelata poikasarjoissa. Ainoa järkiperuste nihkeydelle voisi olla se, että taitava tyttöpelaaja murentaa poikien itseluottamusta.
Pojissa pelataan nopeampaa ja kovempaa kuin tyttösarjoissa. Jos tyttöpelaajalta löytyy oikeaa asennetta, taidot ja fysiikka kehittyvät tällaisissa peleissä nopeammin kuin tyttöpeleissä.
Pälkäneeltä löytyy jo salibandyn parista esimerkkejä siitä, miten hyödyllistä poikien kanssa treenaaminen ja pelaaminen on tytöille. Emmiina Hapuoja hyppäsi poikapeleistä nuorten SM-sarjoihin.
Nyt nuorempien ikäluokkien tytöille tarjoutuu kasvukanava kotikylällä. Kakkosdivisioonaan noussut naisten edustusjoukkue pelaa jo urheilullisesti hyvällä tasolla. Kakkosen peleissä vastaan tulee jopa liigatason pelaajia, joten kehittävien pelien perässä ei tarvitse enää lähteä kaupunkiseuroihin. Riittää, että pyrkii hankkimaan pelipaikan Leideistä.
Salibandyn naisjoukkueesta on kasvamassa uuden liikuntahallin ilopilleri ja yleisösuosikki. Pelaajien kasvatustyöstä vastaavat paikkakunnan poikajoukkueet.
