Sairaanhoitaja Elina Inkilä ja Pälkäneen Pajalla kouluttajana työskentelevä Matti Järvinen ovat tuoreita pälkäneläisiä ja vielä tuoreempia tukiperhevanhempia. He muuttivat paikkakunnalle alkusyksystä ja ensimmäisen tukilapsen he saivat luokseen marraskuussa.
– Ainakin tähän asti kokemus on ollut pelkästään mukava. Tietysti, kun tapaamisia on kerran kuussa, tämä on vielä opettelua molemmin puolin, Matti Järvinen sanoo.
Mutta yhtä kaikki hänellä ja hänen avovaimollaan on vain hyvää kerrottavaa tukiperheenä toimimisesta. Sekä lapsen itsensä että perheen kanssa kaikki alkoi heti sujua hyvin.
– Aluksi kyllä jännitin. Mietimme esimerkiksi sitä, kelpaako kotimme, kun meillä on niin vähän tilaa, että emme voi tarjota lapselle omaa huonetta, Elina Inkilä kertoo.
Nopeasti selvisi, että oma huone ei ollut kynnyskysymys millekään osapuolelle. Heti illalla ensimmäisen tapaamisen jälkeen lapsen perheeltä tuli sosiaalityöntekijälle viesti, että Mattia ja Elinaa toivotaan tukivanhemmiksi.
Inkilä ja Järvinen osallistuivat viime syksynä Pälkäneellä järjestettyyn tukiperhekoulutukseen ja heidät napattiin mukaan saman tien.
– Koulutuksiin on osallistuttu innokkaasti, mutta tarvekin on kova. Viime kerralla Pälkäneeltä oli mukana toista kymmentä henkeä, ja melkein kaikki napattiin saman tien mukaan toimintaan, sosiaalityöntekijä Tarja Kuoppa kertoo.
Huhtikuun 6. päivä alkaa uusi tukiperhe- ja tukihenkilökoulutus, tällä kertaa Kangasalla Perhekeskus Takataskussa. Koulutus on avoin sekä pälkäneläisille että kangasalalaisille.
Arki on iloa itsessään
– Emme hirveästi mieti etukäteen, mitä viikonloppuna tehdään lapsen kanssa. Jotain pientä suunnittelemme, mutta emme halua aikatauluttaa ja järjestää kaikkea liian valmiiksi. Lapsen tultua nähdään, miten viikonloppu etenee ja mitä hän itse toivoo, Elina Inkilä ja Matti Järvinen kertovat.
Tarja Kuoppa muistuttaa, että liian tarkan ohjelman laatiminen tukilapsia varten ei ole edes toivottavaa. Viikonlopun on tarkoitus merkitä lapselle iloa ja vaihtelua mutta myös lepoa.
– Leikkiminen ja vapaa aika tukivanhempien kanssa ovat tärkeämpiä kuin se, että joka kerta tulisi uusia elämyksiä, Kuoppa tähdentää.
Esimerkiksi Inkilä voi sairaanhoitajana joutua joskus työvuoroon, kun on lapsen vierailuviikonloppu. Silloin he tapaavat arkisesti vasta työajan jälkeen.
– Ei siitäkään haittaa ole, sillä lapsella on sitten tilaisuus saada yhden aikuisen huomio kokonaan, ja se on taas uudenlainen kokemus, Tarja Kuoppa toteaa.
– Me pelataan lautapelejä ja ollaan paljon ulkona. Nyt on riittänyt tekemistä omassa pihassa, koska on parhaillaan pulkkamäkikelit, Matti Järvinen selittää.
Kokeile ainakin kurssia
Matti Järvinen sanoo, että ainakin koulutukseen kannattaa mennä heti, jos alkaa miettiä tukiperheenä tai -henkilönä toimimisen mahdollisuutta. Kurssin käyminen ei vielä sido mihinkään, mutta auttaa harkinnassa ja selventää asioita.
Sekä hän että Elina Inkilä olivat erittäin tyytyväisiä koulutukseen, joka oli heidän mielestään monipuolinen ja avartava.
– Saatiin tehdä paljon tehtäviä itse eikä tarvinnut vain kuunnella opetusta, Elina Inkilä kertoo.
Yhtä asiaa hän ja hänen miehensä kuitenkin muuttaisivat, jos voisivat. Koulutus saisi olla vähän pitempi.
– Neljäs kerta olisi ollut hyvä, niin olisi ehditty käydä enemmän asioita läpi eikä olisi tarvinnut tiivistää niin paljon, Inkilä pohtii.
Tarja Kuoppa kertoo, että tukiperhe- ja tukihenkilökoulutuksen kautta toimintaan on lähtenyt mukaan monenlaisia ihmisiä. Varttuneimmat tarjoavat mummolan korvikkeita, yksin toimivat harrastusseuraa tai esimerkiksi apua harrastuksiin kuljettamisessa. Joissakin perheissä omat lapset ja tukilapset saavat leikkiseuraa toisistaan, toisissa tukilapsi saa olla yksin huomion keskipisteenä. Kaikkia tarvitaan.
– Meille on ollut tärkeää, että voimme tarjota monenlaisia vaihtoehtoja, koska tukiperhettä tarvitsevia lapsiakin on paljon erilaisia. Lähtökohdat ja tuen tarve vaihtelevat, hän sanoo.
Kuoppa muistuttaa, että tukiperhevanhemmuus on tavallaan yhteiskunnan vastaus lapsiperheiden harvenevien tukiverkkojen aiheuttamiin puutteisiin. Sen kaltaisella varhaisella puuttumisella tai ongelmien ennakoinnilla vältetään usein tulevat vaikeudet ja vahvistetaan perheiden omia voimavaroja.
– Tukiperhetoimintaa on helppo suositella, koska se on ainakin lähtökohtaisesti kaikille osapuolille kivaa, Kuoppa pohtii.
