Seuraava tietokilpailukysymys ja erityisesti sen vastaus saattaa tuntua mauttomalta:
Mitä yhteyttä on Carola Standertsjöldillä, Pertti Purhosella, Rita Haywothilla ja Ronald Reaganilla?
He kaikki eivät olleet laulajia, näyttelijöitä, nyrkkeilijöitä tai republikaaneja.
Oikea vastaus on tämä: He kaikki kuolivat Alzheimerin tautiin.
Niin ovat tosin kuolleet miljoonat muutkin, mutta kun olen seurannut kahta yli kymmenen vuotta Alzheimerin että Parkinsonin tautiin sairastunutta ja viimeksi toisen sairastuneen kauniita hautajaisia, en malta olla rohkaisematta niitä, jotka itse tai joiden lähipiirissä on näitä sairauksia.
Taudit etenevät siis moneen muuhun tautiin verrattaessa melko hitaasti. Toivottomalta tilanne tuntuu vasta aivan kalkkiviivoilla. Muistamattomuutta, käsien vapinaa ja tunteiden viilenemistä sivullinen tuskin edes huomaa.
Meillä kaikilla on välillä värinää ja muistamattomuutta. Minäkin vein – kerrankin – vaimolle kukkia, 20 pitkävarsista ruusua, oltuamme naimisissa 20 vuotta. Ne otettiin kiitollisuudella vastaan, vaikka heti selvisi, että olimme tuolloin olleet naimisissa tasan 20 vuotta ja yhden kuukauden.
No harvat aviomiehet muistavat vaimoaan kuukausittain.
Nuo kaksi mainittua tautia eivät ole uusia keksintöjä. Englantilainen professori James Parkinson (1755–1824) keksi vuonna 1817, että keskiaivoissa dopaniinia tuottavat hermosolut alkavat tuhoutua. Silloin kun tuo havaitaan, prosessi on jo puolitiessään.
Kun tuo diagnoosi on lääketieteellisesti puutteellinen, kerron Alzheimerin taudista vain sen, että sen keksi saksalainen lääkäri Alois Alzhdeimer vuonna 1906.
Tuoreitten kokemusten mukaan tuntuu selvältä, että tautia on hoidettava kotona niin pitkään kuin mahdollista, vaikka kolme hoitokäyntiä vuorokaudessa eli 21 kertaa viikossa, on kallista lystiä veronmaksajille. Vaan tällaisten tilanteiden varaltahan tämäkin aviopari on maksanut korkeita veroja yli 40 vuotta kuluttamatta sinä aikana tuskin lainkaan yhteiskunnan varoja.
Vasta sitten kun kotona hoitaminen on kohtuuttoman työlästä, siitä pitää luopua. Tämä aviopari sai lähes 90-vuotiaina erinomaisen kodinomaisen asunnon palvelutalosta. Ovet olivat lukitsematta, mutta kun oven takana käytävällä oli hälytyksen antanut matto, hoitaja oli välittömästi ohjaamassa leidin takaisin oikeaan suuntaan kaikkina vuorokauden aikoina.
Kun Kaarinan juuri pidetyt hautajaiset alkoivat, kappelin eteisessä hautajaisvieraita kohtasi yllättävä näky. Palvelutalon johto oli saanut selville elossa olevan mutta liikuntakyvyttömän aviomiehen halukkuuden osallistua heikkokuntoisenakin vaimonsa hautajaisiin. Siinä tämä kätteli vieraat, laski sitten pyörätulistaan kukan vaimonsa arkulle ja antoi muiden hoitaa hautaan laskemisen koleassa talvisäässä.
– On ihmisoikeuskysymys, että näin menetellään riskistä huolimatta, oli Rudolfin palvelutalon johdon tyylikäs kommentti.
Suomi on surkuttelun suurvalta, mutta jotain inhimillistä palvelumieltä on sentään vielä tallellakin, vaikka valtamedia ei sitä hoksaa tai ei halua huomata.
