Mummon murinat
Tuttu naishenkilö tuli vastaan parin lapsukaisen kanssa ja kertoi, että nämä ovat täällä, kun pojalla on nelikymppiset. Juhlissa nautitaan ilmeisesti kuohuviiniä ja kai muutakin alkoholijuomaa, joten lasten on hyvä olla se aika mummolassa. Pähkäilimme tätä nykyistä elämänmenoa. Että jo nelikymmenvuotiaat juhlivat! Mahtaako se olla yleistä täällä maaseudullakin, vaiko vain jossakin Helsingin tienoilla?
Meidän ikäluokallemme oli muinoin iso juhla, kun täytettiin viisikymmentä. Sen sortin kekkereissä on pitkän elämän aikana käyty varmaan kymmeniä kertoja. Juhlakaluna on voinut olla sukulainen, naapuri, työtoveri tai yhteisistä riennoista tuttu henkilö. On onniteltu päivänsankareita monissa kaupungeissa ja maalaiskunnissa. Luopioisissa on tullut tutustutuksi niissä merkeissä moniin huvihuoneistoihin, joihin on mahtunut satapäinen vierasjoukko, tai vaikka kaksikin sataa henkeä. Ainakin Seuratalolla, Aitoon Honkalassa ja Rautahovissa on tullut osallistutuksi aitoon sydänhämäläiseen juhlintaan.
Täälläpäin ei monikaan järjestä pitoja kotonaan, vaikka asunto olisi tilavakin. Ja noissa seurataloissa on sekin hyvä puoli, että niissä on näyttämö, puhujapönttö ja nykyään mikrofonikin. Voidaan esittää vaikkapa pikku hupailu päivänsankarin elämänvaiheista. Juhlapuheitten pito sujuu sutjakkaasti ja lauluesitykset myös. Jopa tunti pari tanssia illan lopuksi on mahdollinen asia.
Sen naapurin mummon kanssa aprikoimme sitäkin, että ennen muinoin taisi viisikymppisten jälkeen olla 75-vuotisjuhlat toiseksi yleisin käytäntö. Niitä ei enää useinkaan vietetty seuratalojen saleissa vaan pienemmällä porukalla kotosalla. Jos vierasjoukko ei kotiin mahtunut, niin seurakunnan tiloja pidettiin sopivampina kuin huvihuoneita. Ohjelmakin oli vakavamielistä. Kirkkokuoron esitykset ja papin puheet luontuivat tyyliin. Hupailut ja raikulirallit tuskin sopivat siihen ympäristöön. Ja ikään.
Nykyään eletään yhä vanhemmiksi, joten 80-vuotispäiviäkin vietetään aika usein. On tullut olluksi viime vuosina ainakin kolmissa sellaisissa juhlissa. Yhdet olivat päivänsankarin kotona, toiset Vohlisaaressa ja kolmannet erään seurakunnan tiloissa. Ne kirkollispainotteiset juhlat olivat siitä erikoiset, että ensin oli tarjoilu ja vapaa seurustelu ja sitten päälle parituntiset seurat joissa muun muassa laulettiin Siionin Kanteleen lauluja. Täällä Sydän-Hämeessä ei ehkä seurojen järjestäminen syntymäpäivien merkeissä ole yleistä.
Tämän ajan 80-vuotiaat ovat usein melkein yhtä vauhdikkaita kuin muinoin viisikymppiset. Meikämummo ei enää ole mikään nuorekas ruusunnuppu, joten täytyy tarkoin miettiä, pitäisikö juhlia lainkaan, kun muutaman vuoden päästä asia on ajankohtainen. Kun on tullut vietetyksi aktiivista ja osallistuvaa elämää, niin voisi paikalle tulla monenmoista onnittelulähetystöä. Joku yhdistys voisi tuoda viirin tai ansiomerkin. Ties vaikka paikallislehtikin piipahtaisi. Jos olisi liikkeellä kameran kanssa, niin se olisi aivan kamalaa tällä kauneustasolla.
Kun ihmisten elinikä kasvaa, niin eivät edes yhdeksänkymmenvuotisjuhlat ole kovin harvinaisia. Niitä varmaan vietetään pienessä piirissä. Miespuoliset senikäiset ovat usein sotaveteraaneja, mutta kovin monta aseveljeä tuskin nähdään onnittelukäynnillä. Myös näiden päivänsankareitten lapset ovat pääosin eläkeläisiä. Kovin moni meistä ei vielä ole ollut satavuotissyntymäpäivillä, mutta sellainenkin juhla voi jatkossa osua yhä useamman kokemuspiiriin.
Mymmeli
