Lokakuussa 2012 valitut kuntapäättäjät saivat puoli vuotta ylimääräistä vallan kahvassa.
Kuntavaalien siirrosta päätettäessä uskottiin, että huhtikuussa 2017 valitaan päättäjät sekä kuntiin että maakuntiin. Nyt ensimmäisten maakuntavaalien ajankohta on auki, sillä uudistus on edennyt yhtä takkuisesti kuin kuntaremontti ja sote-uudistus.
Vuosisadan uudistukset ovat menneet uusiksi parin kuukauden välein. Juuri kun on ehditty tehdä laskelmat edellisen ehdotuksen vaikutuksista, pöytään lyödään jo seuraavat suunnitelmat.
Sydän-Hämeessä ei ole jääty odottamaan kunta- tai sote-remontteja, vaan kunnat ovat satsanneet rohkeasti palveluidensa ja puitteidensa kehittämiseen. Jos kuntapäättäjät keskittyisivät edunvalvontaan ja kunnan kannalta epäedullisten uudistusten torjuntaan, kunnissa olisi menty jo monta vuotta tyhjäkäynnillä.
Kuntavaaleihin on tasan vuosi aikaa, mutta ehdokashaku on vasta käynnistymässä. Moni konkari harkitsee jatkoaan, eivätkä nuoremman polven päättäjät ole juuri sen sitoutuneempia. Toissavuotiset seurakuntavaalit ja ovella olevat osuuskaupan vaalit ovat esitelleet melko harvoja uusia kasvoja, jotka voisivat olla valmiita töihin kotikuntansa puolesta.
Vastuunkantajista oli pulaa jo neljä vuotta sitten. Ehdokasmetsästystä hankaloitti synkkä ilmapiiri. Päättäjän tehtävät eivät innosta, kun tiedossa on lähinnä ikäviä säästöpäätöksiä.
Vireillä olevat uudistukset muuttavat paikallispäättäjien pelikenttää. Tämä voi jopa lisätä tavallisen ihmisen intoa kuntapäättäjäksi. Ratkaistavana on helpommin ymmärrettävissä olevia asioita, kun isommat alueet ottavat hoidettavakseen sosiaali- ja terveydenhuollon, joka nielee leijonanosan yhteiskunnan varoista.
Kunnissa voidaan keskittyä elinvoiman vaalimiseen. Hoidettavaksi jää suurin piirtein sellainen sarka, jota Pälkäneen päättäjät tällä hetkellä kyntävät. Sosiaali- ja terveystoimen hoitaa Kangasala ja vaativammasta hoidosta vastaa keskussairaala.
Pälkäneen esimerkkiä voi pitää rohkaisevana. Kuntaa uskalletaan kehittää, kun toiseen vaakakuppiin ei enää ladata vanhuksia ja sairaita. Elinvoimaisen kuntakeskuksen monumentiksi nouseva liikuntahalli olisi saattanut jäädä rakentamatta, jos samaan aikaan olisi pitänyt pohtia terveyskeskusremontin rahoitusta.
Kunnissa voisi olla tilausta myös puoluekentän ulkopuolelta tuleville sitoutumattomille ryhmille. Valtakunnan ykköspäättäjät eivät tarjoa nostetta oikein millekään puolueelle. Hallituksessa puolue toisensa jälkeen sotkeutuu jättiuudistuksiin ja kaikkea vastustavan opposition rooli on luovutettu ammattiyhdistysliikkeelle.
Kuntien sitoutumattomat ryhmät erkaantuvat usein perinteisistä valtuustoryhmistä vaalikauden tai parin ajaksi. Mutta yhteislistoja voi perustaa muutakin kuin protestiksi. Kymmenen äänioikeutettua saa asettaa ehdokkaan kuntavaaleissa ja valitsijayhdistykset voivat muodostaa yhteislistoja, joiden äänisaalis lasketaan puolueiden tapaan.
Ehdokkaiden asettelu ja yhteislistojen kerääminen edellyttää kuitenkin osaamista ja aktiivisuutta. Puolueiden paikallisyhdistysten verkostot ovat olleet kehnot, jos ne eivät ole löytäneet kykyjä, jotka kokoavat valitsijayhdistyksiä. Siksi yhteislista on aina myös näpäytys puolueille.
