– Euroopan mestaruus, Sami Koskela määrittelee tavoitteensa taekwondon EM-kotikisoissa.
– Kirkkain mitali on realistinen tavoite ja siihen on hyvät mahdollisuudet. Ei tässä iässä kannata enää lähteä jämäsijoja hakemaan, maajoukkueen konkari sanoo.
Koskelan varmuudessa ei ole ylimääräistä uhoa. Vuoden 2013 maailman mestari on sellaisessa kunnossa, että rutiinisuoritus riittää ainakin jatkokarsintaan, jossa kirkkaimmat mitalit ratkotaan.
Koskela nostaa Luopioisten liikuntahallin telineen 2,6 metrin korkeuteen ja mittaa muutaman askeleen vauhdin. Sitten pieni keskittyminen, terävä vauhti ja loikka kohti kattorakenteita. Lakipisteessä jalka käy nopeasti ja telineen lauta lävähtää.
Mies putoaa matolle jaloilleen valmiusasentoon, kääntää laudan takaisin ja valmistautuu seuraavaan suoritukseen. Koskela täräyttää kiertopotkun 2,4 metrin korkeuteen, takakiertopotkun, 2,2 metriin ja takapotkun 2,3 metriin. Lopuksi vielä hyppy 1,4 metrin korkeudessa olevan esteen yli ja sivupotku samalla korkeudella olevaan lautaan.
Kaikki potkut osuvat napakasti heti ensimmäi
sellä yrityksellä. Onnistuneen suorituksen jälkeen mies nostaa laudan hieman korkeammalle. Kun potkii treeneissä muutaman sentin ylikorkeisiin telineisiin, niin ei tarvitse jännittää kisakorkeuksien kanssa.
– Joka tekniikassa on varaa nostaa, Sami Koskela sanoo.
Erikoistekniikkamurskauksen henkilökohtaisessa kisassa on viisi minuuttia aikaa suorittaa kaikki viisi tekniikkaa. Siksi Koskela tekee myös treeneissä tekniikat ripeällä tempolla läpi.
– Pyrin siihen, että joka tekniikka menee ensimmäisellä yrityksellä.
Tekniikoita ei kannata jäädä hinkkaamaan, sillä 2,6 metrin korkeuteen potkiminen ei ole kestävyyslaji.
Tuomari ratkaisee, oliko tekniikka oikein
Erikoistekniikkamurskauksen erikoismies lähtee huhtikuun lopussa Tampereella pidettäviin EM-kisoihin luottavaisin mielin.
– Mutta eihän mikään ole tietenkään etukäteen varmaa. Aina voi vaikka kompuroida. Ja vaikkei lajissa jaetakaan tyylipisteitä, niin tuomarit ratkaisevat, onko tekniikka oikein vai ei, Sami Koskela sanoo.
Erikoistekniikkamurskaustelineen ympärillä on kolme tuomaria. Hyppy on onnistunut, jos lauta kääntyy ja ainakin kaksi tuomaria nostaa lipun onnistuneen suorituksen merkiksi.
– Se on lopulta tuomarin silmissä, mikä näyttää oikealta: oliko esimerkiksi jalkaterän asento oikein.
Kolmen pisteen arvoisessa osumassa lauta kääntyy kokonaan. Osin taittuneesta laudasta saa yhden pisteen.
Kisat etenevät takavuosia nopeammin, sillä enää kilpailijat eivät murskaa lautoja, vaan telineissä on muovilevyt, jotka vaativat napakan potkun kääntyäkseen kokonaan.
Rutiinisuoritus ja sopivasti jännitystä
Sami Koskela tietää, että parasta jälkeä arvokisa-areenalla syntyy, kun lähtee tekemään rutiiniyrityksen sen ihmeempiä yrittämättä. Lisäksi tarvitaan sopiva annos jännityksen mukanaan tuomaa adrenaliinia. Se antaa kisasuoritukseen pienen lisäpotkun.
Tampereen kotikisat eivät aiheuta Koskelalle mitään erityislatausta. Telineille asteltaessa ei vilkuilla katsomoon, vaan keskitytään omaan suoritukseen.
– Silloin voi päästä nauttimaan pienestä kotikenttäedusta, jos kisa-areena rakennetaan ajoissa ja suorituspaikkoihin pääsee ottamaan tuntumaa jo pari päivää ennen, Koskela sanoo.
Kisojen rakentuminen tosin riippuu siitä, miten pitkälle Tappara etenee jääkiekon SM-liigan mitalipeleissä. Jos kirvesrinnat pelaavat pitkässä finaalisarjassa, sen viimeiset ratkaisuottelut tahkotaan 26. ja 29. huhtikuuta. ITF-taekwondon EM-kisojen on määrä alkaa 28. huhtikuuta. Liitto on varautunut siirtämään kisat Pirkkahalliin, jos jäähalli ei ole vielä käytettävissä.
Koskela jättää kisapaikoista murehtimisen muille. Hän on valmis hyppimään vaikka Koskikeskuksessa.
Konkari ei kaipaa ikätasoitusta
Aitoo Taekwon-don ykkösnyrkki on hallinnut erikoistekniikkamurskausta Suomessa parikymmentä vuotta. Maailmallakin Sami Koskela on ehtinyt kohdata parin sukupolven huiput.
– Tampereelle tulee Saksasta kova kaveri, joka oli kolme vuotta sitten MM-kisoissa minun jälkeeni kakkonen. Ja Romaniassa on hyvä mies. Oikeastaan mistä vain voi tulla tekijämiehiä, kun maanosan parhaat kokoontuvat.
Heinäkuussa 40 vuotta täyttävä Koskela ei kaipaa ikätasoitusta, sillä pomppu ja jalka nousevat ihan samaan malliin kuin nuorempanakin.
– Tai en minä koskaan ole mikään erityisen notkea ollutkaan. Mutta kun hyppää riittävän korkealle, niin on hetki aikaa säätää potkua ilmassa. Niin saa vähän jäykkyyttään anteeksi.
Kun Koskela 20 vuotta sitten aloitti maajoukkueessa, hän treenasi vielä lajin kaikkia osa-alueita. Erikoistekniikoiden lisäksi ohjelmassa olivat liikesarjat, ottelut ja voimamurskaus. Myöhemmällä iällä hän on keskittynyt korkeisiin hyppypotkuihin. Se on tarjonnut tilaisuuden hioa lajissa tarvittavia erikoisominaisuuksia.
Sami Koskela on saanut valmistautua kotikisoihin terveenä. Hänen paikkansa ovat muutenkin kestäneet hyvin räjähtävää lajia, jossa liikutaan äärirajoilla.
– Oikeastaan ainoa taekwondon parissa sattunut loukkaantuminen on EM-kisoissa revähtänyt takareisi. Oikeassa takareidessä oli nytkin talvella hieman tuntemuksia. Sen vuoksi pidin oikeastaan koko joulukuun huilia hyppytreeneistä. Sen jälkeen jalka on ollut parempi, vaikka kyllä se vieläkin on hieman kireä.
Kotisalilla saa treenata rauhassa
Sami Koskela ei ole enää vuosiin asettunut salilla treenirivistöön, vaan hän virittää telineensä toiseen päähän ja alkaa harjoitella itsekseen korkeita hyppyjä. Koskela treenaa kisatekniikoita pari kertaa viikossa Luopioisten liikuntahallilla. Se on Rautajärveltä kotoisin olevan miehen ja hänen seuransa kotisali.
– Täällä on hyvä sali ja spesiaalitelineet. Luopioisissa saa hioa tekniikoita rauhassa, joten miksi minä muualle lähtisin?
Hän ei kaipaa valmentajaa sanomaan, jos jalka on väärässä asennossa, sillä konkari tietää sen itsekin.
– Kyllä tekniikat on tähän ikään mennessä oppinut.
Hän ei käytä aikaansa edes maajoukkueleireihin, sillä niiden ottelu- tai liikesarjatreeneistä ei ole hyötyä erikoistekniikkamurskauksen erikoismiehelle.
– Ennemmin käyn täällä sunnuntaisin potkimassa tellinkiin.
Suuren osan fysiikkatreenistä voi kuitenkin hoitaa kotioloissa.
– Teen kuntopiiriä ja punttitreeniä. Lisäksi olen innostunut maastopyöräilystä, mutta se pitää jättää kisoja edeltävinä viikkoina vähemmälle. Silloin kevennetään rasitusta, mutta lisätään hermotustreeniä. Muun muassa terävillä pompuilla haetaan sitä, että jalat ovat herkässä kunnossa.
Aiemmin Koskela kävi myös pelaamassa lentopalloa Pälkäneen harrasteporukan kanssa. Se tarjosi hyvää loikkatreeniä.
EM-kisojen jälkeen Koskela viihtyy maastopyörän sarvissa. Jo viime kesänä hän polki sekä Sappeen että Tahkon MTB-kisat.
– Sappeen reitti oli teknisesti paljon vaativampi kuin Tahkolla. Minulla meni 60 kilometrin lenkissä Laipan poluilla kauemmin kuin Tahkolla.
Edellisten kotikisojen EM-hopea oli pieni pettymys
Suomi isännöi huhti–toukokuun vaihteessa toista kertaa ITF-taekwondon EM-kisoja. Tampereella kilpailee viitisensataa urheilijaa 25 eri maasta.
Vuoden 2004 Tampereen kisoissa Sami Koskela oli lähellä ensimmäistä mestaruuttaan. Hän selvitti romanialais- ja puolalaiskilpailijan tapaan neljä tekniikkaa viidestä. Kolmikko ratkoi mitaleiden värin jatkokarsinnassa.
Telineet nostettiin viisi senttiä korkeammalle ja ensimmäiseksi uusintatekniikaksi arvottiin takapotku. Koskelalle suorastaan tarjottiin kultamitalia, kun ennen häntä molemmat kilpailijat epäonnistuivat omissa yrityksissään. Koskelakaan ei pystynyt teknisesti täydelliseen suoritukseen. Potku osui lautaan sen verran väärästä kulmasta, ettei se hajonnut.
Mestaruuden vei puolalaiskilpailija, joka onnistui hyppypotkussa 2,75 metriin. Hopea ratkesi Koskelan eduksi takakiertopotkussa, jossa romanialaismies epäonnistui.
Kuunvaihteen EM-kisoissa Koskela on jälleen yksi erikoistekniikkakisan mestarisuosikeista.
11. kertaa EM-kisoissa
Sami Koskela valmistautuu EM-kisoihin jo 11. kertaa. Pitkän uran kohokohta on kolmen vuoden takainen maailmanmestaruus. Edellisten EM-kotikisojen hopean lisäksi Koskelalla on kolme EM-pronssia vuosilta 1998, 2000 ja 2011.
Arvokisat eivät kuitenkaan ole olleet pelkkää menestystä ja mitalisadetta.
– Argentiinan MM-kisoissa kisa oli ohi yhden hypyn jälkeen, kun epäonnistuin karsintatekniikassa. Silloin treenasin vielä Tampereella, kun Luopioisissa ei ollut kisatellinkejä. Olin ihan hukassa, kun siirryin matalasta Nääshallista Argentiinan isolle areenalle. Olin hypyssäni niin korkealla, että jalka oli tulossa jo alaspäin, kun osuin 2,7 metrin korkeudella olevaan lautaan. Se kisa oli sitten siinä.
Kahden vuoden takaisissa Italian EM-kisoissa Koskela kartutti kokoelmiaan kahdella joukkuemitalilla. Hän hoiti osuutensa voimamurskauksen hopeajoukkueessa. Erikoistekniikkamurskauksen joukkuekisasta irtosi pronssia.
Koskelan tavoitteena oli hankkia voimamurskauksen maajoukkuepaikka myös kevään kotikisoihin. Suunnitelmat pilasi talven SM-kisojen alla iskenyt oksennustauti.
– Olin kanveesissa vielä pari päivää ennen kisoja ja painoakin lähti neljä kiloa. Erikoistekniikkakisa ei vaatinut täydellistä onnistumista, sillä SM-kisoissa ei kilpailla kansainvälisillä korkeuksilla. Mutta voimamurskauksessa tunsi, ettei vielä ollut ihan täysissä voimissa.
Koskela jäi Oulussa pronssille, ja EM-kisojen voimamurskaukseen nimettiin kaksi parasta. Aitoon ykkösnyrkkiä saatetaan kuitenkin tarvita voimamurskauksen joukkuekisassa. Koskelan vahvin laji voimamurskauksessa on sivupotku. Hän on hoitanut sen onnistuneesti joka kerta arvokisoissa.
Leipälajissaan hän on vahvimmillaan etuhyppypotkussa. EM-kisoissa lauta asetetaan 2,6 metrin korkeuteen, mutta treeneissä Koskela potkii kymmenen senttiä korkeammalle. Ennätys on 2,85.
Hyppivä nukutuslääkäri
Sami Koskela on pukuhuoneessa vetämässä pukua päälle, kun puhelin soi kassissa. Jämsän aluesairaalan hoitajat soittavat, koska päivällä leikatun potilaan tilassa on tapahtunut muutos. Koskela varmistaa, mikä potilaan nykyinen lääkitys on ja antaa ohjeet jatkohoitoon.
Puhelinpäivystys kuuluu anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärin arkeen. Tarvittaessa nukutuslääkärin pitää ehtiä tunnissa Jämsään.
Työpäivän päätteeksi sama tunnin ajomatka toimii sopivana siirtymänä sairaala-arjesta vapaa-ajalle. Suoralla tiellä on aikaa kuunnella musiikkia ja valmistautua illan treeneihin.
– Tunti kaupungin liikennevaloissa ja ruuhkissa ei olisi sama asia. Mutta Jämsästä saa ajella rauhaksiin. Korkeintaan Oriveden kohdalla liikenne voi joskus vähän tökätä, Kangasalla asustava Koskela sanoo.
Lääkärin työ ei haittaa taekwondotreeniä. Lisäksi rinnalla pyörii vielä lapsiperheen vauhdikas arki.
Yhdeksänvuotias Jussi ja pari vuotta nuorempi Pekka harrastavat monipuolisesti eri urheilulajeja: käyvät pelaamassa lentopalloa ja salibandya. Pojat harrastavat myös uintia ja yleisurheilua.
– Jussi on innostunut keihäänheitosta. Hän on käynyt talvella Pirkkahallissa Matti Närhen opissa.
Maajoukkueura alkoi 20 vuotta sitten
Rautajärveltä kotoisin oleva Sami Koskela kuuluu taekwondon lajipioneereihin Luopioisissa. Hän veti valkoisen puvun ylleen yläkouluikäisenä.
– Kari Saarinen ja Hannu Saarinen olivat aloittaneet jo aiemmin Valkeakoskella. Kun me ruvettiin Ilkka Naulapään ja Ari Lehtisen kanssa kulkemaan siellä, niin liitosta vinkattiin, että Aitooseen voisi oikeastaan perustaa oman seuran.
Mustan vyön hankittuaan Kari Saarinen perusti Aitoo Taekwon-don vuonna 1993. Sami Koskela oli silloin ehtinyt Valkeakoskella vihreään vyöhön saakka.
Koskelan maajoukkueura alkoi kolme vuotta myöhemmin. Menestyksekäs arvokisaputki käynnistyi vuoden 1996 EM-kisoissa Italiassa.
– Lähdin Rizzioneen suoraan armeijasta. Etenin erikoistekniikkamurskauksessa sijoille 5–8. Olihan se 19-vuotiaalle juniorille innostava kokemus, kun huomasi, että laji on hallussa, eivätkä huiput ole sen kauempana.
Uran kruunu tuli 17 vuotta myöhemmin, kun Koskela nappasi maailmanmestaruuden Espanjan kisoista syksyllä 2013.
