Muutoksia ja muutoksen puutoksia

Hiljattain oli Inhimillinen tekijä -nimisessä TV-ohjelmassa kolme ihmistä kertomassa järkyttävistä tulipalokokemuksistaan.  Mukana oli Jyrki Ahola Luopioisten Rautajärveltä. Hän kertoi kotitilalla sattuneesta palosta, jossa menehtyi 137 nautaa. Tuntui hyvältä, kun hän kovasta kokemuksestaan huolimatta jaksoi uskoa tulevaisuuteen. Kun heidän maatilansa on ollut samalla suvulla satoja vuosia, niin yhä löytyy voimia jatkaa edellisten sukupolvien työtä

Mummon nuoruudenkokemuksiin kuuluu elämä maalaistalossa ja se, että siellä historia oli aina läsnä. Tosin tila ei ollut kovin suuri ja ohjaksissa vasta suvun kolmas polvi. Silti tuntui selvältä, ettei isien raivaamia maita saisi luovuttaa vieraisiin käsiin. Ainakin vanhin veli koki velvollisuudekseen jatkaa viljelyä.

Etenkin vanhoina aikoina ja erityisesti maaseudulla monien elämä sujui vuosikymmenestä toiseen melko tasaisesti, suuria muutoksia ei tapahtunut. Jos poika jatkoi isänsä jälkeen tilanpitoa tai liiketoimintaa, niin hän saattoi elää koko elämänsä samassa kylässä, jopa samassa talossa. Tosin monen kohdalla vaihtelua tuli siitä, kun joutui olemaan vuosikaudet sotakentillä. Kuten isovelikin.

Luopioisissa on sattunut silmään, että ammatin jatkuminen isältä pojalle on ollut voimakasta – paitsi maatalouden niin myös liikennöinnin alalla. On oltu autoilijoita monessa polvessa. Vaan mahtaako tällaista enää esiintyä nyt aikuistuvassa väestönosassa? Toimenkuvat muuttuvat, monet työt loppuvat, ja uutta on etsittävä. Maaltapakoa tapahtuu, muuttokuormia liikkuu. Kaupunkitaajamassa on erilaista kuin rauhallisessa maalaiskylässä. Entisestä tuottajasta tulee kuluttaja. Moni omaan komentoonsa tottunut joutuu toisten käskyvallan alle.

Elämä voi jonkun kohdalla heittää vallan kuperkeikkaa. Näin tapahtui ennenkin. Renkipoika saattoi päästä isoon taloon vävyksi ja aikaa myöten isännäksi. Isännästäkin tuli joskus renki, jos talo joutui vasaran alle. Tehtaantyöläisestä saattoi tulla menestyskirjailija ja kauppa-apulaisesta Miss Suomi.

On ehkä hyvä, jos ihminen kokee yhtä ja toista ja tekee erilaisia töitä. Kokemusta karttuu, jos asuu eri oloissa: välillä yksin, välillä isossa porukassa. Jos joskus on varoissaan ja joskus tiukoilla. Jos on aina ollut rikas kylän keisari, niin ei osaa tuntea myötätuntoa huono-osaisia kohtaan. Syytä olisi oppia, koska milloin tahansa voi sattua mitä tahansa. Kannattaa olla ylpistymättä, vaikka olisi valtaa ja varallisuutta. Kaikki voi muuttua nopeastikin, niin miehen kuin naisenkin kohdalla. Vaikka olisi vaikutusvaltaisen porhon vaimo ja Linnan kutsujen vakiovieras, niin voi tulla avioero ja iltapuku jää vaille käyttöä. Moni voi pudota eduskunnasta. Joku voi pikku töppäyksen takia menettää jopa ministerinsalkkunsa.

Jos lapsuudenkodissa oppi, että ollaan parempaa väkeä, ehkä tottui ylenkatsomaan muita.  Ympäristön ihmiset saattoivat tuntea kateutta, ehkä kostonhaluakin.  Jos sitten yhtäkkiä menikin huonosti, pelasi vaikka pörssissä itsensä rutiköyhäksi, niin nyt toiset tuntevat vahingoniloa. Jos aina kohteli alaisiaan ja velallisiaan armottomasti, saa tuntea nahoissaan myötätunnon puutteen.

Ehkä ihmiselle on hyväksi, jos on monissa liemissä keitetty ja katsellut elämää monesta näkövinkkelistä. Pomolle lienee eduksi, jos hän on ollut tavallisena työntekijänä, maahantulijoita kohtaavalle ehkä se, jos on itse joutunut kokemaan muukalaisuutta vieraassa maassa.

Mymmeli

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?