Myönteistä uudistumista vai vastustettavaa muutosta?

Irma Lehtonen: Chagall´in tapaan – Viipuri 1943. ”Pieni tyttö piirtää nallensa kuvaa Lempi-tädille jouluksi. Ilmahälytys katkaisee rauhallisen tuokion. Ihmiset laskeutuvat pommisuojaan. Kesällä on saanut hoitaa vuohta, jonka nimi on Hunaja. Vihreissä rautasängyissä sairastetaan tuhkarokko. Hirvimäessä kelkkaillaan. Reippaat sotilaat marssivat kaupungin halki laulaen punaisesta sukkanauhasta. Kaiken keskelle hyppää iloinen Tarzan kirjasta, jota isoäiti lukee ääneen sadepäivinä, kun lapset ratkovat vanhoja vaatteita saadakseen uusia.”

Irma Lehtonen: Chagall´in tapaan – Viipuri 1943. ”Pieni tyttö piirtää nallensa kuvaa Lempi-tädille jouluksi. Ilmahälytys katkaisee rauhallisen tuokion. Ihmiset laskeutuvat pommisuojaan. Kesällä on saanut hoitaa vuohta, jonka nimi on Hunaja. Vihreissä rautasängyissä sairastetaan tuhkarokko. Hirvimäessä kelkkaillaan. Reippaat sotilaat marssivat kaupungin halki laulaen punaisesta sukkanauhasta. Kaiken keskelle hyppää iloinen Tarzan kirjasta, jota isoäiti lukee ääneen sadepäivinä, kun lapset ratkovat vanhoja vaatteita saadakseen uusia.”

Irma Lehtonen: Pälkäne 1946. ”Sodan jälkeen on sekä ankeaa että juhlallista. Ankaran vakavuuden keskus on suuri ruokapöytä, jonka harmaan vahakankaan ääreen on tultava ajallaan ja kiivettävä korkealle tuolille, jota ei sovi keikuttaa. Vaatteet ovat tummia ja surullisia. Eräänä päivänä harmaalla pöydällä on näky, unohtumaton ja ihana. Joku, en tiedä, kuka, en tiedä miksi, on jättänyt pöydälle värejä. Lankoja. Värejä, uusi ilo, haave, ratkaiseva kutsu.

Irma Lehtonen: Pälkäne 1946. ”Sodan jälkeen on sekä ankeaa että juhlallista. Ankaran vakavuuden keskus on suuri ruokapöytä, jonka harmaan vahakankaan ääreen on tultava ajallaan ja kiivettävä korkealle tuolille, jota ei sovi keikuttaa. Vaatteet ovat tummia ja surullisia. Eräänä päivänä harmaalla pöydällä on näky, unohtumaton ja ihana. Joku, en tiedä, kuka, en tiedä miksi, on jättänyt pöydälle värejä. Lankoja. Värejä, uusi ilo, haave, ratkaiseva kutsu.

Pälkäneen pääkirjasto Arkin näyttelytilassa on huhtikuun ajan esillä paikallista taidetta. Pääosissa ovat Irma Lehtosen akvarellityöt. Lisäksi mukana on kolme abstraktia avaruusmaisemaa Paul Tiililältä sekä kaksi Anja Mattila-Tolvasen monikulttuurisuutta ja muutosta käsittelevää teosta, joita olivat tekemässä myös Aitoon koulutuskeskuksen valmentavan koulutuksen opiskelijat.

Keskellä näyttelytilan seinää hallitsee Irma Lehtosen Äiti. Mukana on muitakin tuttuja Tiililän suvun pälkäneläiskasvoja. Lehtonen on avannut selostuksilla kahta teosta, jotka kuvaavat sota-ajan toiveikkaita tunnelmia (Chagall´in tapaan – Viipuri 1943) sekä sodanjälkeistä ankeaa ilmapiiriä (Pälkäne 1946).

Anja Mattila-Tolvanen on ottanut mukaan valmentavan koulutuksen opiskelijat unelmineen. Yhteistyön tuloksena syntynyt Muutos haastaa miettimään, suhtaudummeko muutokseen myönteisesti vai kielteisesti. Uudistuminen on helpompaa vapaaehtoisesti kuin pakon sanelemana.

Anja Mattila-Tolvanen toteutti Muutos-teoksensa yhdessä Aitoon koulutuskeskuksen valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kanssa.

Anja Mattila-Tolvanen toteutti Muutos-teoksensa yhdessä Aitoon koulutuskeskuksen valmentavan koulutuksen opiskelijoiden kanssa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?