Paavo Virkkunen kertoo kolumnissaan (SHL 20.4.) ”Pälkäneen uuden rakennusjärjestyksen sallivan rakennuspaikalle useamman asuinrakennuksen, mikä avaa perhekunnille kiinnostavia näkymiä, kuten kehittää mökkitontista useamman sukupolven yhteinen ympärivuotinen virkistymispaikka.”
Juuri näinhän se on. Omakotitalo rakennetaan useimmiten kerralla täysin valmiiksi, mutta mökkitontin asumuksia olisi hyvä kehittää puuttuvien varojen ja muuttuvien tarpeiden sanelemassa tahdissa, vaiheittain.
Koska tonttimme ainoa rakennus, puolitoistakerroksinen saunallinen pyöröhirsimökki ei muotonsa vuoksi taipunut luontevasti laajennettavaksi, olisi lisääntyneen tilantarpeen vuoksi tarvittu uusi erillinen rakennus. Tällaiseksi rakennusjärjestys hyväksyi ainoastaan niin pienen saunamökin, että sillä ei tilaongelma ratkennut. Rakennusoikeutta ja rantaviivaa olisi kyllä ollut vaikka kuinka, ja tonttiakin toista hehtaaria. No, nyt on sentään kaksi saunaa.
Ketähän se olisi haitannut, jos kaukana rannasta sijaitseva saunamökkimme olisi ollut metsään päin metrin, tai edes puoli metriä pitempi? Näin saavutettu muutama, lähes ilmainen lisäneliö olisi nostanut mökin käytettävyyden aivan uudelle tasolle pilaamatta sen enempää maisemaa kuin ympäristöäkään.
Sääntöjä ja määräyksiä on tietysti muuallakin, mutta vasta niiden pilkuntarkan noudattamisen antaumuksellinen vahtiminen on tehnyt Suomesta sääntelyn suurvallan. Nyt kyllä jo puhutaan ”sääntelyn purkamisesta”, mutta katsotaan, minkälainen tuluskukkaro on sääntelynpurkamisviraston vatuloinnin, kymmenien päivystävien dosenttien kriittisten lausuntojen ja ay-liikkeen jyräämisen jälkeen jäljellä peruutuslakivaliokunnan lopullisesti peruutettavaksi.
Hannu Uusikartano
Valkeakoski/Puutikkala
