Viikonloppuna vietettiin humaltuneiden ylioppilaiden, työntekijöiden ja halvan kuohuviinin juhlaa, vappua. Ammattiyhdistysliike juhli työntekijöiden puolesta ja Manta lakitettiin ylioppilaiden kunniaksi. Hyväosaiset juhlivat, mutta ketkä jäivät unholaan?
Huono-osaiset. Nimittäin työttömät. Heitä ei tänä juhlana muistanut kukaan.
Ay-liike suuressa oikeudenmukaisuudessaan kertoi jälleen ilosanomaansa taistelusta yrityksiä vastaan ja ay-aktiivit hurrasivat. Mutta se unohtui, että Suomessa on suuri ja nopeasti kasvava joukko ihmisiä, joilla ei ole hitustakaan tulevaisuudenuskoa.
On täysin normaalia, että ihmiset haluavat suojella omia etujaan. Samalla kannattaa miettiä sitä, mitkä ovat edut työttömällä, velallisella yksityisyrittäjällä tai kodittomalla. Suomessakin on valtavasti köyhiä ihmisiä ja heidän puolestaan ei kukaan ole valmis toimimaan. Tai itse asiassa on. Nykyinen hallitus!
Nykyisessä hallitusohjelmassa on merkintä paikallisesta sopimisesta. Se on ainoa keino, jolla 1990-luvun lamassa työttömiksi jääneiden jälkipolvet pystyvät nostamaan omaa sosioekonomista asemaansa.
Nyky-yhteiskunnassa huono-osaisella ei ole minkäänlaisia taloudellisia kannustimia kasvattaa hyvinvointiaan, koska yhteiskunta on valmis ottamaan siitä leijonanosan muun muassa yritystukiin, julkisen sektorin hallintoon ja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen.
Laman kouriin jääneiden jälkipolvet eivät ole päässeet omasta valitettavasta kierteestään ulos. Se ei ole missään määrin heidän vikansa! Heillä ei ole tulevaisuudenuskoa, koska yhteiskunta totaalisen ylisuurella verotuksella ja työmarkkinoiden jäykkyydellä kitkee pois kaiken yksilöllisen toimeliaisuuden.
Ainoa keino auttaa tätä kasvavaa ryhmää on viedä paikallinen sopiminen lakiin ja lopettaa taatailu kilpailukykysopimuksesta – sillä ei ole mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa. Yksilölle ei voi jättää vastuuta itsestään, jos yhteiskunta riistää häneltä mahdollisuudet menestyä.
Työttömyys on loppupeleissä hyvin yksinkertainen ilmiö – ja se, että jotkut ay-jyrät eivät sitä ymmärrä, on hälyttävää.
Työttömälle oli varmasti erittäin rohkaisevaa ja mieltä ylentävää viesti, jonka PAM lähetti julkaistessaan oheisen kuvan Facebook-sivullaan. Moni työtön olisi ilomielin töissä, jos nopeimmalla vauhdilla ihmisiä työllistävät mikroyritykset voisivat palkata ihmisiä yhä enemmän.
Mahdollisuuksia on, jos valtio tajuaa oman roolinsa työmarkkinoilla ja ottaa työmarkkinajärjestöiltä pois sen vallan, jolla ne tulevat laittamaan Suomen polvilleen hyvinkin pian, jos asialle ei tehdä mitään.
Eduskunnalla on Suomessa lainsäädäntövalta. Terveessä demokratiassa kansanedustuslaitos ei kumartele kansalaisjärjestöjä – kuuntelee toki, mutta ei kumartele.
Ay-liikkeen tulee ymmärtää roolinsa työntekijöiden etuja puolustavana järjestönä, ei sosioekonomisten muurien vahvistajana keskitetyn sopimisen kautta. Työmarkkinaosapuolille on tulevaisuudessakin tilausta muun muassa työsopimusneuvojina, yhteiskunnan tukiverkon osasina ja kansalaisjärjestöinä, mutta ei totalitaristisen Venäjän kaltaisena uhittelijana.
1990-luvun laman vuoksi olemme menettäneet jo enimmillään kolme sukupolvea – onko meillä varaa useampiin?
