Puut kaatuvat rytisten. Maapallon kallisarvoiset keuhkot lytätään kasaan, sillä me tarvitsemme lisää. Ihmiskunta tarvitsee lisää kaikkea. Ihan kaikkea!
Puhelimet tehdään nykyään lyhytikäisiksi, jotta kuluttajan olisi pakko ostaa uusi puhelin pian. Lisää puhelimia!
Vaatteet tuotetaan kehitysmaita riistämällä ja kuluttaja joutuu valitsemaan eettisyyden ja halvan hinnan välillä. Vaatteita on saatava lisää, mahdollisimman paljon ja halvalla!
Lisää sitä, lisää tätä ja vielä vähän tuotakin. Kaiken on oltava uuttaa, ja vieläpä koko ajan. Lisää tavaraa vain! Rahaa sataa ja kaatopaikat täyttyvät.
Jotain me kuitenkin tarvitsemme lisää. Uusiutumattomien energianlähteiden aika alkaa jo olla ohitse.
Pariisin ilmastosopimuksessa lähes kaikki maailman maat ovat sitoutuneet torjumaan ilmaston lämpenemistä ja pysäyttämään sen 1,5 asteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjä tulisi rajata merkittävästi. Eli uusiutuvaa, puhdasta energiaa tarvitaan ehdottomasti lisää.
Kysymys kuuluukin, millaista energiaa. Kun uusiutumattomista energialähteistä luovutaan, täytyy tietenkin kehittää uusia tapoja energian tuottoon. Ydinvoima valaisee tällä hetkellä lähes koko Keski-Eurooppaa, mutta siitä ollaan kovaa tahtia luopumassa. Aurinko-, tuuli- ja vesienergia ovat nyt se ”juttu” ja ihan syystä. Ei suurempia päästöjä, eikä ydinvoimaloista koituvia vaaroja ja haittoja.
Suomessa ei ilmeisesti ymmärretä, että ydinenergian aika meni jo. Uutta ydinvoimalaa pukkaa, vaikka muu maailma on jo siirtymässä eteenpäin. Miksi? Nyt olisi aika ryhtyä miettimään uusia ratkaisuja kasvaviin ongelmiin, eikä jäädä vanhan energian kanssa tuleen makaamaan.
Suomi haluaa ilmeisesti olla yksi niistä harvoista teollisuusvaltioista, joka ryhtyy parinkymmenen vuoden kuluttua vasta rakentamaan uutta energiaa tuottavia laitoksia. Muut pyyhältävät pian ohi ja karsivat päästönsä minimiin. Suomikin varmasi karsii päästöjään, mutta millä hinnalla?
Jokainen suomalainen voi nyt valinnoillaan vaikuttaa siihen, liukuuko kehityksen kelkka ohitsemme vai hyppäämmekö sen kyytiin.
