Stereotypioita riisumassa

Veljeni lähti huhtikuussa koulun yhdeksännen luokan kansainvälisyyskurssin kanssa pitkään odotetulle matkalle. Kohteena oli Alhama de Granada, joka sijaitsee eteläisessä Espanjassa.

Matkalle lähti noin parikymmentä oppilasta ja kaksi opettajaa, joista toinen opettaa minulle samaista kurssia. Kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää lähdettiin aamuyöstä Tampereen linja-autoasemalta. Hieman alle viikon kuluttua haimme veljeni samalta asemalta ja kyselimme matkasta. Hän tiivisti viikon annin sanoihin mukava ja kiva.

 

Myöhemmin kotona kyselimme enemmän siitä, millaista toisessa maassa oli ollut. Ensimmäisenä esille tulivat kulttuurierot, muun muassa ruoka ja asuminen.

Poika, jonka luona veljeni majoittui, oli ollut vierailulla täällä Suomessa jo syksyllä, juuri silloin kun taivaalta satoi vettä ja oli kylmää. Silloin hän sai tutustua meidän suomalaisten kulttuuriin, joka eroaa aikalailla espanjalaisesta.

Suomessa saa muun muassa ilmaisen kouluruoan, kun Espanjassa pitää tuoda omat eväät. Espanjassa pidettiin kadulla mielenosoitus, kun Suomessa oli rauhallista.

Tuota matkaa oli suunniteltu jo kahdeksannen luokan keväästä asti. Silloin oppilaat ottivat yhteyttä espanjalaisiin ja pääsivät näin tutustumaan toisiinsa. Myöhemmin suunniteltiin ohjelmaa ja sitä, miten yhteistä aikaa vietettäisiin.

 

Matkan jälkeen kansainvälisyyskurssin opettaja kertoi kokemuksista innoissaan ja ilmoitti, että suuntaisimme samaiseen kohteeseen. Sitä ennen olimme jo ehtineet miettiä ja haaveilla kaikenlaisista muista paikoista, mitä nyt maailmalta löytyy.

Matkustaminen vierailujen isännöinti ei ole kansainvälisyyskurssin päätarkoitus. Käymme läpi erilaisia aiheita, johon jokaiseen liittyy yleensä jonkinlainen projekti tai esitelmä. Ainakin rasismia on käsitelty paljon ja siihen liittyen teimme rasisminvastaisia julisteita ja katsoimme samasta aiheesta kertovan elokuvan. Myös stereotypiat ovat olleet suurena ja tärkeänä aiheena.

 

Kun vuosi sitten piti päättää ne aineet, jotka haluaisi kahdelle seuraavalle opiskeluvuodelle valinnaiseksi, halusin heti tämän kurssin. Eniten kiinnosti muihin kulttuureihin tutustuminen ja tietysti se matka.

En todellakaan kadu päätöstäni tai sitä onnea, että pääsin kyseiselle kurssille. Monessakaan koulussa ei välttämättä tarjota samanlaista mahdollisuutta.

Kulttuureihin tutustuminen on tärkeää; sen olen oppinut tällä kurssilla, ja samoin toisen ihmisen hyväksyminen. Jo nuorella iällä olisi hyvä alkaa tutustua erilaisiin ja erimaalaisin ihmisiin ja heidän tapoihinsa. Meille syntyy heti käsityksiä muista ihmisistä sen perusteella, mitä olemme nähneet televisiossa ja netissä tai kuulleet kaupungilla.

Jos erivärinen ihminen tulee vastaan kadulla, joku saattaa olla heti varovainen ja tarrata tavaroistaan kiinni, kun on kuullut ”tuollaisten ihmisten” varastavan elääkseen. Juuri tällaisia käsityksiä pitäisi ehkäistä. Meidän ihmisten pitäisi tutustua paremmin muunmaalaisiin ihmisiin, ei pelkästään suomalaisiin.

 

Ovatko kaikki suomalaiset samanlaisia? Osa kyllä pitää saunasta ja nauttii saunailtaa viettäessään jotakin janoa lievittävää. Mutta on myös sellaisia, jotka eivät pidä saunasta eivätkä edes tahdo juoda alkoholia.

Tai sitten Pohjois-Korea. Diktaattorimainen johtaja pitää armeijan valmiudessa ja tekee ydinkokeita. Eivät kaikki pohjoiskorealaiset silti ole samanlaisia ja halua sotaa, vaan suurin osa on rauhan kannalla.

Entä sitten paljon puhuttavat turvapaikanhakijat? Osa pitää heitä vain kotia hakevina ihmisinä, jotka eivät jaksa etsiä tai tehdä töitä. Että he vain viettävät aikaansa täällä ja ovat vaarallisia kaikille. Tulevat tänne oman kulttuurinsa kanssa ja häpäisevät meidän kulttuurimme esimerkiksi menemällä hautausmaalle ja huutelemalla siellä. Mutta kuinka suuri osa heistä todella tekee jotakin tällaista?

Kaikki heistä ovat tulleet oikeasti etsimään turvallista paikkaa elää ja asua. Ei heistä kukaan oikeasti halua pahaa, mutta joskus epätoivo saa ihmisen tekemään vastoin tahtojaan.

Kaikki heistä ovat pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, niin kuin jokainen meistä. Meidän pitäisi ajatella kaikista ihmisistä hyvää ja tutustua paremmin toisiimme. Ehkäistä stereotypioita.

 

Juuri tällainen kurssi tai projekti opettaa meitä hyväksymään toisemme ja tutustumaan muihin kulttuureihin. Jo nuorella iällä olisi hyvä oppia nämä asiat, sillä ne pysyvät mielessä läpi elämän.

Kun itsekin vietimme aikaa koulussa opiskelevien turvapaikanhakijoiden kanssa, sain heistä heti paremman kuvan. He ovat iloisia ja energisiä ihmisiä, jotka tuntuvat nauttivan arjen pienistä asioista kuten jalkapallopelistä.

Tuon yhden päivän jälkeen hautasin kaikki ajatukset siitä, että nuo oppilaat olisivat mukamas vaarallisia. Mieluummin vastaan tullessa hymyilen heille kuin mulkaisen inhottavasti.

Ensi vuoden matkaa odotellessa alankin tutustua erilaisiin ihmisiin, niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiin ja pidän odotukset korkeana. Ja hymyilen kenelle tahansa joka tulee kadulla vastaan.

 

Salla Salo

Kirjoittaja on Pikkolan koulun kahdeksasluokkalainen, joka tutustuu työelämään Sydän-Hämeen Lehdessä.

Salla Salo

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?