Turvallisuuteni on uhattuna. Olen joutunut nostamaan valmiusastetta 20 prosentilla sitten vuoden 2009. Olimme päässeet yhteysymmärrykseen naapurimme kanssa ja pitkä kylmä sota oli päättynyt. Erimielisyytemme olivat johtuneet historiasta ja viime vuosina tonttiemme yhteiselle 130 metrin rajalle kasvaneesta, syksyllä lehtensä ravistaneesta pensasaidasta.
Aita on naapuriperheemme määrittämä ja se antoi vuosikaudet turvaa siinäkin mielessä, että naapurimme karhukoira haukahteli vain silloin tällöin ja sekin ääni vaimeni pensasaitaan.
Kun suosikkikoiramme tilalle tuli äänekäs ja ärhäkäs doberman, sen uhmakas haukunta alkoi ärsyttää meidän sinänsä aivan sopuisaa ruokakuntaamme. Osa pensasaidasta alkoi taipua jatkuvien lounastuulien vaikutuksesta yläoksiltaan meidän puolellemme.
Parin syksyn ajan haravoin pudonneet lehdet, mutta vähitellen haravointi alkoi nyppiä. Eikä se ollut ilo silmälle kun portin pielestämme löytyi yön aikana raadeltu ja liian lähelle koirankoppia harhautunut citykani. Niitähän täällä esikaupunkialueella riittää.
Ehdotin naapurin rouvalle, että katkaisisimme puolellemme taipuneet oksat. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä keskusmetsätysseura Tapiosta oli ilmoitettu, että uudelleen organisoitu Metsäjallitus ei enää noudata ympäristöministeriön vanhoja ohjeita. Tästä aiheestahan käydään parasta aikaa kipakoita tvkeskusteluja, joissa vihreä Niinistö hyökkää hallitusta vastaan. Niinistö ei hyväksy minkäänlaista karsimista, vaikka tasavallan tila on mikä on.
Leppoisasta olemuksestani kehkeytyi ikävä äijä. Ratkaiseva tapahtuma oli se, että naapuri hankki toisenkin dobermannin ja hän nimesi koirat uudelleen, Vanhemmasta tuli Perkele ja nuoremmasta Saatana. Aina töistä tullessaan, joskus pienessä hiprakassa, naapuri alkoi jo hiekkatieltä kutsua koiria portille pitkän kettingin päähän ja tietenkin noilla nimillä.
Miten tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia? Turvallisuustasommehan oli selvästi laskenut? Ainoaksi keinoksi jäi puolueettomuudesta luopuminen. Heikompana ja liittoutumattomana osapuolena ratkaisuksi valitsin suuren, järventakaisen maatalon apuun. Eräänä yönä isäntä ja maahanmuuttajarenki tulivat harjoitusmielellä kauhakuormalla tonttimme rajalle. He kaatoivat lantakuorman naapurin portaille ja pistivät pensasaidan matalaksi. Koirat he irrottivat kettingeistä eikä niitä ole vielä löytynyt.
Martti Huhtamäki
