Sen lenkin jälkeen ajattelin, etten koskaan enää maastopyöräile. Elettiin kesää 2004 ja olimme saaneet mieheni kanssa idean käydä katsomassa, millainen pyöräilyreitti löytyy silloisen asuinpaikkamme Kuusamon Iivaaralta.
Löytyihän sieltä reitti: kokemattomien maastopyöräilijöiden hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kilometri tasapainoiltiin pelkkien pitkospuiden päällä. Takaisin olisi pitänyt tajuta kääntyä viimeistään siinä vaiheessa, kun vastaan tuli muutaman patikoijan ryhmä.
”Kyllä me katseltiin, että puissa on pyöräilyreitin merkkejä ja justiinsa mietittiin, että kuka hullu tänne pyörällä lähtee”, kommentoivat patikoijat meidät nähdessään. Jep, me kaksi hullua ainakin.
Tuntikausia kestäneen ylämäkivoittoisen kivikko-juurakko-polkurallin jälkeen kotisohvalla istui kaksi uupunutta pyöräilijää. Kuusamon grillin makkaraperunat eivät olleet koskaan maistuneet yhtä hyviltä.
Kuusamon vuodesta syttyi kuitenkin jonkinlainen pyöräilykipinä, joka roihahti täyteen liekkiin muutama vuosi myöhemmin asuessamme jo Sydän-Hämeessä.
Mies löysi uudelta työpaikaltaan Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta pyöräilyhenkisen kaveriporukan ja liittyi siihen. Innostuksen myötä pyöräkalusto päivittyi ja mies alkoi treenata puolitosissaan. Minä ihmettelin kotona kahden pienen lapsen kanssa, kun toinen häipyi rauhallisille pk-lenkeilleen neljäksi tunniksi.
Onneksi jossain vaiheessa meille hankittiin pyöräkärry, johon saatoin tuupata edes toisen lapsen miehen mukaan. Myönnän välillä toivoneeni, että mies ennemmin lähtisi kerran viikossa kavereiden kanssa tissibaariin vetämään kännit kuin kävisi joka ilta määrittelemättömän pitkillä treenilenkeillä.
Jossain vaiheessa ymmärsin, että ainoa keino pitää perhe ja parisuhde kasassa on lyöttäytyä harrastukseen mukaan. Samaan aikaan Sydän-Hämeeseen lanseerattiin Sappee mtb, johon ennakkoluulottomasti kuukauden harjoitusajalla löin ilmoittautumisen sisään.
Se oli ensimmäinen ja ratkaiseva polkaisu kohti omaa pyöräilyharrastusta.
Sappee mtb:n jälkeen on tullut kierrettyä useita pyöräilytapahtumia. Niihin ei koskaan lähdetä voittamaan muuta kuin itsensä. Sen verran laiska luonne olen, että tuskin tulisi lähdettyä ainoallekaan lenkille, ellei nimi olisi tulevan kesän tapahtumien osallistujalistoilla.
Pyöräilytapahtumat ovat ennen kaikkea hyvä mittari omalle kunnolle. Ja kun on rämpinyt läpi 60 kilometrin reitin savolaisessa metsikössä välillä pyöräänsä kantaen, tuntuu yllättävän mukavalta päästä maaliin, saunaan, syömään ja istumaan iltaa kavereiden kanssa.
Pyöräily onkin tuonut elämään ison joukon uusia samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa kilpailukalenteria sovitellaan mahdollisimman yhteneväiseksi.
Pyöräilyharrastus on nykyään lasten ollessa jo isompia koko perheen yhteinen juttu, ja se on vienyt meidät harrastamaan Suomen rajojen ulkopuolellekin. Kolme vuotta sitten vietimme lähes kolme kuukautta Etelä-Ranskassa Nizzassa ja Meri-Alpeilla. Muista reissussa tarvittavista tavaroista saatoimme tinkiä, mutta viisi polkupyörää oli saatava mahtumaan auton perään.
Ranskassa pyöräilykulttuuri on aivan erilaisessa asemassa kuin Suomessa. Siinä missä kotimaan teillä joutuu usein henkensä uhalla varomaan autoilijoita, Ranskassa pyöräily on sujuva osa liikennekulttuuria. Kapeilla ja mutkaisilla serpentiiniteillä autot hidastivat ja väistivät, ja usein repsikanpuolen ikkunasta huudettiin kannustushuutoja bon courage! ja allez allez! loputtoman pitkältä tuntuvaan ylämäkeen. Myös paikalliset lancearmstrongit muistivat aina tsempata kiitäessään trikoot tiukalla ohitseni kohti vuorien huippuja.
Kotiseutumme Sydän-Häme tarjoaa pyöräilijöille timanttiset harjoitusmaastot. Pälkäneen, Aitoon ja Kangasalan harjuissa kulkevien polkuverkostojen maine on kantautunut Suomen mtb-kuskien parhaimmiston korviinkin, ja lenkillä vastaan saattaa tulla astetta vauhdikkaammin eteneviä kuskeja.
Maanteiltä löytyy reittivariaatioita niin paljon kuin vaan jaksaa polkea. Pyöräillen kesän ihanuus avautuu maantiellä ja maastossa liikkujalle monia aisteja hivelevällä tavalla: äänet, tuoksut ja tuntemukset välittyvät fillarin selässä ihan erilailla kuin auton tai moottoripyörän puikoissa ja silti maisema vaihtuu mukavan reippaaseen tahtiin. Sitä tunnetta, jonka kevään ensimmäiset pyörälenkit saavat aikaan, ei voita mikään.
Muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen Sydän-Häme on saanut useita pyöräilytapahtumia kesätapahtumakalenteriin. Viime vuonna Laipassa poljettiin Sappee mtb ja tänä kesänä Sappeen matkailukeskuksessa päästään nautiskelemaan erilaisista pyöräilyn alalajeista kokonaisen Bike Festin verran.
Meille alueen vaki- ja kesäasukkaille tapahtumat tarjoavat oivan mahdollisuuden lähteä tutustumaan paitsi pyöräilyharrastukseen myös alueen reitteihin ja luontoon.
Mukaan tapahtumiin kannattaa lähteä, vaikka ei itseään vielä kovan luokan pyöräilijäksi tuntisikaan. Ja vaikka neitsytajosta jäisikin käteen lähinnä suloisen katkerat muistot, kannattaa lajille antaa toinenkin mahdollisuus.
Sen verran oma kunto ja ajotaidot ovat vuosien aikana kehittyneet, että minäkin aion vielä joskus tehdä paluun Iivaaralle.
