Kukkia-kvartetin ensiesiintyminen oli suurmenestys

Kukkia-kvartetin jäsenet: viulisti Katri Nikkanen (vasemmalla), viulisti Riikka Westerlund, alttoviulisti Ilona Rechardt ja sellisti Marion Göbel.

Kukkia-kvartetin jäsenet: viulisti Katri Nikkanen (vasemmalla), viulisti Riikka Westerlund, alttoviulisti Ilona Rechardt ja sellisti Marion Göbel.

Viime lauantaina vietettiin Puutikkalassa riemukasta musiikin juhlaa, kun Kukkia-kvartetti esiintyi ensimmäistä kertaa Puutikkalan VPK-talolla. Menestyksekkään tapahtuman takana on kesäpuutikkalalainen Riikka Westerlund. Viulisti kokosi Sibelius-Akatemian aikaisista opiskelijakavereista Kukkia-kvartetin, johon kuuluvat viulisti Katri Nikkanen, alttoviulisti Ilona Rechardt ja sellisti Marion Göbel sekä Westerlund itse viulunsa kanssa. Kukkia-kvartetin konsertti luotiin osaksi Kukkia soi –musiikkifestaria, josta kvartetin nimikin on lähtöisin.

Kukkia-kvartetti sai aloittaa soittonsa täpötäydelle salille. Riikka Westerlund kertoi yleisölle siitä, kuinka kaikki alkoi Beethovenista ja Puutikkalan VPK-talosta.

– Aloitamme konsertin teoksella, jota viime kesänä soitettiin ensimmäisen kerran täällä – ja ihastuimme tähän saliin, sekä siihen kuinka hyvin täällä soi.

Kyseinen teos oli Ludwig van Beethovenin Jousikvartetto G-duuri, opus 18 nr. 2 Allegro. Konsertin toisena kappaleena Kukkia-kvartetti soitti Maurice Ravelin Jousikvartetosta osan Assez vif-Tres rythme. Nyt Beethovenkin tuntui vasta alkulämmittelyltä Ravelin edellä: kappaleen aikana lumoutui ajattelemaan, että tältä taikametsässä varmaan kuulostaisi.

Seuraavaksi kvartetti soitti Alexander Borodin Jousikvartetto D-duuri Notturnon. Nyt Riikka Westerlund luovutti ykkösviulistin osansa Katri Nikkaselle. Kappaleen melodisten osuuksien aikana myös Marion Göbel pääsi sellonsa kanssa loistamaan.

Ennen ensimmäistä väliaikaa päästiin vielä uuden maailman tyyliin Antonín Dvořákin Amerikkalaisen jousikvarteton parissa. Antonín Dvořák on säveltänyt teoksen Yhdysvalloissa 1800-luvun lopussa ja riehakas tunnelma oli oivallinen tapa päättää konsertin ensimmäinen osa.

Konsertin valssien aikana oli lupa nousta tanssimaan, ja kutsua myös noudatettiin.

Konsertin valssien aikana oli lupa nousta tanssimaan, ja kutsua myös noudatettiin.

Vauhtia ja haikeutta jousisoittimilla

Konsertin toiseen osaan Kukkia-kvartetti oli valinnut kevyempää musiikkia. Tarkoituksena oli hieman irrotella. Illan riemukkaimpia hetkiä todistettiin Johann ja Josef Straussin Pizzicato-polkan ja Scott Joplinin Ragtime Dancen parissa. Pizzicatossa Kukkia-kvartetto luopui soittimiensa jousista ja soittivat polkan näppäillen. Ragtime Dancessa vauhdikas soitonjuhla jatkui, kun kvartetti polki rytmikkäästi jalallaan lautalattiaa ja loksautteli kielenkantojaan.

Meneviä kappaleita vastapainotti haikean melankoliset Moon River Henry Marcinilta ja englantilainen kansansävelmä Scarborough Fair, kappale tunnetaan Suomessa nimellä Lilja, ruusu ja kirsikkapuu. Moon River on takuuvarmaa herkistelymusiikkia, mutta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu vei tunnelman VPK-talossa jo aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Valssien pyörteissä

Konsertin lopuksi kuultiin valsseja, joiden aikana oli mahdollista myös valloittaa VPK-talon lankkulattiat tanssien. Riikka Westerlund lupasi Johann Straussin Wiener Blutin aikana näyttää merkin, milloin tanssin saattoi aloittaa. Ensin yleisöä ujostutti, mutta musiikki vei lopulta mukanaan: pari toisensa jälkeen nousivat mukaan valssin pyörteisiin. Hienon illan viimeinen valssi ei olisi mikään muu voinut ollakaan kuin Heikki Aaltoilan Akselin ja Elinan häävalssi.

Viimeisen valssin jälkeen yleisö puhkesi valtaisiin suosionosoituksiin, jotka eivät loppuneet ennen kuin kvartetti lupasi etsiä nuotit vielä yhteen kappaleeseen. Onneksi nuotit löytyivät, ja yleisö sai kuulla illan viimeisenä numerona Mozartin Turkkilaisen marssin.

Kukkia-kvartetin ensiesiintyminen oli menestys – siitä kertoivat VPK- salin raivoisat aplodit Turkkilaisen marssin hiljennettyä. Riikka Westerlund, ja tapahtumassa mukana ollut Mikkolan Navetta sekä Puutikkalan VPK:n vapaaehtoiset eivät voineet kuin onnitella itseään: Kukkia-kvartetin ensiesiintyminen on menestystarina, ja toivottavasti vasta sen ensimmäinen luku.

 

 

VPK-talo täynnä paikallista taidetta

Minkälaisia vaikutelmia Puutikkala herättikään 40 vuotta sitten? Nyt parin viikon ajan on mahdollisuus virkistää muistiaan taiteen avulla, sillä heinäkuun alussa Puutikkalan VPK-talo koristeltiin taiteella: VPK-talon seinille on koottu puutikkalalaisten taideharrastajien teoksia viime vuosikymmenten ajalta.

Heinäkuun taiteilijat ovat Erkki Salminen, Oili Hautamäki, Anja Aaltonen, Aulikki ja Matti Salmi. Mukana on myös Puutikkalan taideleiriläisten töitä, yhteensä noin 50 taideteosta. Esillä on öljyvärimaalauksia, akvarellimaalauksia ja esimerkiksi tussipiirustuksia. Monet näyttelyn teoksista esittävät Puutikkalaa eri vuosikymmeniltä, mutta oman kylän lisäksi monet muutkin aiheet ovat inspiroineet puutikkalalaisia tarttumaan siveltimeen; kuvattuna on sekä luontoa että ihmistä.

Puutikalan kyläyhdistyksen edustaja ja taidenäyttelyn kokoaja Riitta Kannel on iloinen VPK-talon näyttelykokonaisuudesta.

– Haluttiin pikkasen lisää kulttuurielämää talolle. Ja luovathan nämä tänne paljon lisää tunnelmaa.

Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu aloitettiinkin kulttuurin puolesta Puutikkalassa näyttävästi. Kuun ensimmäisenä päivänä Puutikkala-aiheinen taidenäyttely avattiin ja toisena päivänä VPK-talo tarjosi musiikin puolelta hienoja kulttuurielämyksiä Kukkia-kvartetin ensiesiintymisen johdosta. Musiikin ja taiteen nälkä on ainakin heinäkuun osalta puutikkalalaisilta varsin kiitettävällä tavalla täytetty.

Puutikkala-aiheisia maalauksia ja valokuvia Puutikkalan VPK-talolla 1.7.–10.7. Avoinna pe-su klo 15-19.

Anja Aaltosen "Amarylliksen" väriloistoa.

Anja Aaltosen ”Amarylliksen” väriloistoa.

Näyttely herätti katsojissa heti keskustelua: oliko kaupassa tosiaan tuolloin jo markiisit? Täytyi olla, jos ne kerran taideteokseenkin on ikuistettu. Kuvassa Erkki Salmisen "Puutikkalan isännät ihailevat uutta Zetoria".

Näyttely herätti katsojissa heti keskustelua: oliko kaupassa tosiaan tuolloin jo markiisit? Täytyi olla, jos ne kerran taideteokseenkin on ikuistettu. Kuvassa Erkki Salmisen ”Puutikkalan isännät ihailevat uutta Zetoria”.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?