– Tämä on hyvin ketjutettu ala, jossa ei ole ylituotantoa, broilerikasvattaja Riku-Sippo Uotila Peltolan tilalta Raikusta kertoo.
Broilerin tuotanto alkaa oikeastaan jo emokasvattamossa, josta munat menevät hautomolle. Tässä jutussa keskitytään kuitenkin tuotannon kolmanteen vaiheeseen, untuvikkojen kasvatukseen broilereiksi. Broilereita kasvatetaan vain se määrä, jonka teurastamo tilaa ja kasvattajat ovatkin suurten ruokatalojen sopimustuottajia. Peltolan tilan broilerit menevät Atrialle.
– Markkinat lihalle on jo luotu ennen kuin untuvikot ovat edes kuoriutuneet, Uotila kuvaa ketjun toimivuutta.
Riku-Sippo Uotila aloitti kotitilansa isäntänä vuoden 2000 alussa. Broilerin kasvatukseen tila oli siirtynyt jo kaksi vuosikymmentä aiemmin. Toinen halli ehti valmistua 1990-luvun lopulla ennen sukupolvenvaihdosta.
– Vanhempi halli vaatii uudistusta lähivuosina. Jos kysyntää riittää, saatan laajentaa toimintaa, Uotila pohtii.
Suomessa broilerituotanto on keskittynyt Länsi-Suomeen ja tiloja on yhteensä noin kaksisataa. Sydän-Hämeen alueella kasvattamoja on kymmenkunta. Peltolan tila on kokoluokaltaan keskiluokkaa.
Suomalaiset syövät keskimäärin kahdeksantoista kiloa broilerinlihaa vuodessa. Kotimaisen lihan tuotanto ei aivan riitä, ja 15 prosenttia kulutuksesta tuodaan ulkomailta.
– Hyvä, että meillä on olemassa kilpailuvastustaja, se pitää tuotannon hereillä kaiken aikaa, Uotila sanoo.
”Salaista” puuhaa
– Meillä on 75 000 kasvatuspaikkaa ja vuodessa kasvatan seitsemän ja puoli erää broilereita, Riku-Sippo Uotila kertoo.
Kasvatuserien välillä on taukoa neljästä päivästä viikkoihin, yleisimmin viikko tai kaksi. Edellisen kasvatuserän jäljiltä halli tyhjennetään alusturpeesta ja lannasta. Halli pestään katosta lattiaan heti lannan poiston jälkeen. Seuraavaksi tehdään mahdolliset huolto- ja korjaustyöt. Juuri ennen seuraavan kasvatuserän tuloa halli desinfioidaan huolellisesti. Pohjalle levitetään viiden sentin kerros kuiviketurvetta ja halli lämmitetään 33-asteiseksi. Ensimmäinen annos rehuja jaetaan valmiiksi, ja sitten onkin untuvikkojen saapumisen aika.
– Broilerit tarvitsevat kasvaakseen ilmaa, lämpöä, valoa, vettä, ruokaa ja rakkautta, Uotila summaa.
Untuvikot tulevat tilalle alle vuorokauden ikäisinä ja ne kasvavat halleissa reilun kuukauden ajan. Lähtö teurastamolle tapahtuu yöllä, jotta broilerit ovat siellä valmiina väen tullessa töihin. Kasvatusaikana halliin ei päästetä ulkopuolisia, ja oma väkikin menee sinne vain perusteellisesti varustautuneena.
– Suomessa broilereita ei lääkitä. Taudin sattuessa koko erä hävitetään, Uotila selittää varovaisuuden syitä.
Lääkinnän puuttuminen takaa sen, että lihassa ei ole jäämiä. Suomalainen tuotantoketju onkin saanut mainetta, ja vastaavaa systeemiä rakennetaan nyt esimerkiksi Tanskaan.
– Meidän hygieniaketjumme on todella hyvä, Uotila kehuu.
Taiteilua byrokratian kanssa
Maatalouden tukijärjestelmät ja valvonta takaavat sen, että myös broilerikasvattaja saa tehdä käytännön työn ohessa paljon paperitöitä. Uotilan työajasta erilaiset toimistotyöt haukkaavat noin kolmasosan.
– Se minua harmittaa, että järjestelmissä on päällekkäisyyksiä. Samat tiedot pitää raportoida moneen kertaan, Riku-Sippo Uotila kertoo.
Uusimpana paperitöitä teettävänä järjestelmänä on EU:n eläinten hyvinvointitukijärjestelmä.
– Tällä hetkellä meillä on tuotantoketjussa erittäin hyvälaatuiset untuvikot ja rehu, mikä aiheuttaa sen, että broilerit kasvavat normaalia herkemmin, Uotila kertoo.
Kasvuun vaikuttavia tekijöitä on paljon, eikä niitä pysty ennakoimaan tai hallitsemaan kaikilta osin. Broilereiden pitäisi kuitenkin kasvaa tavoitteiden mukaisesti. Tavoitepaino on määritelty teurastamon toimesta.
– Jos tulee pienikin poikkeama tavoitearvosta, joudumme täyttämään raportteja, ja sama on edessä myös teurastamolla, Uotila kertoo.
Valvontajärjestelmät ovat tarpeellisia kokonaisuuden kannalta, mutta Suomen hyvin toimivaan ketjuun ne eivät Uotilan mukaan tuo parannuksia.
Yrittäjän vapaus ja kasvattajan vastuu
Riku-Sippo Uotilan tavanomainen työpäivä alkaa aamuseitsemän jälkeen ja jatkuu neljän-viiden tienoille. Työt ajoittuvat samoihin aikoihin tilan vakituisen työntekijän kanssa. Lisäksi tilalla on apuna kausityöntekijä ja tarvittaessa myös vuokratyövoimaa.
Työstä suuri osa on lintujen hyvinvoinnin valvontaa, sillä ruokinta tapahtuu koneellisesti.
– Aamulla ja illalla kierrämme hallin ja keräämme kuolleet yksilöt pois. Kahdesta neljään prosenttiin meille tulevista untuvikoista menehtyy kasvukauden aikana, Uotila kertoo.
Kuolleet linnut poltetaan tilan omassa polttouunilaitoksessa. Paitsi lintujen valvontaa ja paperitöitä, työhön kuuluu viljan viljelyä lintujen rehuksi sekä tilan rakennusten ja koneiden kunnossapitoa.
– Tässä työssä on oltava hälytysvalmiudessa kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa eikä siihen ole helppoa saada lomittajaa, Uotila kertoo.
Tilannetta auttaa yhteistyö läheisten tilojen kesken.
Uotila kasvattaa itse broilereiden tarvitseman vehnän. Lisäksi neljäsosalla pelloista tuotetaan kauraa, ohraa, rypsiä ja nurmea. Näitä viljellään viljelykierron aikaan saamiseksi. Viljelykierto parantaa maan viljelyominaisuuksia ja auttaa kasvitautien torjunnassa. Osa broilereiden lannasta käytetään lannoitteena omilla pelloilla, osa menee jatkojalostukseen Humuspehtoori Oy:lle.
Valtaosa broilereiden ravinnosta koostuu kuitenkin ostorehusta, jonka tuottaa suomalainen A-rehu.
– Kiireisin aika meillä on aina silloin, kun kasvatuserä lähtee ja hallit pestään ja huolletaan, Uotila kertoo.
Toisaalta nämä työt on helpointa ulkoistaa, ja tuottajan loma-ajat ajoittuvatkin niihin aikoihin, kun lintuja ei ole valvottavana. Toisinaan tyhjennys- ja siivousurakka sattuu päällekkäin toukotöiden aikaan. Silloin yrittäjän on venytettävä päivää hyvinkin pitkäksi. Paitsi oman tilan töitä, Uotila tekee myös jonkin verran koneurakointia muille tiloille.
Suurimpana riskinä sään ääri-ilmiöt
Suurimmat riskit tuotannossa ovat sähkökatkot, laitteiden rikkoutumiset ja sään ääri-ilmiöt.
– Linnut eivät kestä kauaa ilman ilmastointia. Sähköntuotantoa turvaamassa on aggregaatti, Riku-Sippo Uotila kertoo.
Kerran siinäkin oli ukkosen iskemä vika, jolloin varajärjestelmä löytyi lainaan naapurista, ja linnut pelastuivat. Pitkäkestoinen helle on myös ongelma linnuille.
– Yllättävän paljon hälytyksiä tulee yöaikaan ja ne on vaan sitten hoidettava, Uotila huokaa.
Joskus hälytyksen aiheuttaja korjaantuu nopeasti, toisinaan vian etsimiseen menee aikaa. Yöuni katkeaa ja se näkyy sitten seuraavan päivän olossa.
– Joskus sitten kuljen täällä silmät ristissä ja saatan aiheuttaa ihmetystä, Uotila naurahtaa.
Myös taudit ovat riskitekijä, mutta siinä riskienhallinta on helpompaa kuin sään osalta. Tiloihin ei vaan päästetä ulkopuolisia bakteerivaaran vuoksi.
Vaihtelua luottamustoimista
Tilan töiden lisäksi Riku-Sippo Uotilalla aikaa kuluu erilaisissa luottamustehtävissä. Hän on Siipikarjaliiton hallituksen jäsen, MTK Pirkanmaan johtokunnan jäsen sekä Maaseudun työnantajaliiton hallituksen varajäsen. Aiemmin hän toimi myös MTK:n liha-siipikarja -valiokunnassa.
– Edunvalvontatyö tuo kontaktipintaa muuhun maatalouteen ja siinä saa tehdä töitä uusien tai tulossa olevien asioiden parissa, Uotila kertoo.
Uotilan vapaa-aikaan kuuluu myös musiikki. Hän laulaa ja soittaa kitaraa raikkulaisessa Still-bändissä.
– Maalla asuminen on mukavaa, se on tämän työn parhaita puolia, Uotila kertoo.
Mies ehti tradenomi-opintojensa aikana asua puolen Oslossa, Lontoossa ja Berliinissä, joten vertailupintaa löytyy.
Broilerikasvattajan oma suosikkiruoka on valmiiksi marinoitu broilerin paistileike grillattuna.
– Se on sopivan rasvaista eikä heti kuivahda grillissä, Uotila kehuu.
Broilerinlihan Uotila ostaa kaupasta normaaliin tapaan.
– Käytän välillä myös kilpailijoiden tuotteita, että tiedän missä mennään, hän kertoo.
