Vehkajärven kyläkahviossa keskiviikkopäivän paistatellut Kanada-malja ei suinkaan päässyt kesälaitumille kahviovisiitin jälkeen. Tunnin lepohetken jälkeen malja kiikutettiin kilometrin päähän Vehkajärven Touhulaan, minne kokoontui illaksi monisatapäinen Tapparan fanijoukko juhlistamaan keväistä mestaruutta.
Yksityisjuhlien takana oli Vehkajärveltä lähtöisin oleva Tapparan huoltaja-hieroja Veli-Matti Pohjonen, joka runsaslukuisen avustajajoukon kanssa oli polkaissut pystyyn kunnon bileet.
– Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni täällä Vehkajärvellä ja edelleen täällä asuvat minulle tärkeät ihmiset. Tämän kylän yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä ei voi sanoin kuvailla. Halusin antaa jotain kotikylälle takaisin ja idea näistä juhlista sai alkunsa heti mestaruuden varmistuttua viime keväänä, Pohjonen kertoi tervetuliaispuheessaan.
Tie Tapparan hierojaksi ja suomenmestariksi on ollut pitkä ja monivaiheinen: kolmekymmentä vuotta sitten Veli-Matti Pohjonen putosi Luopioisten vanhainkodin katolta ollessaan maalaamassa sitä ja selvisi yli seitsemän metrin pudotuksesta hengissä.
– Putoamisen jälkeen totesin, että nyt on keksittävät jotain muuta tekemistä kuin katoilla keikkuminen. Päädyin hierojakouluun.
Pohjosen oma nuoruusaikainen tausta yleisurheilun parissa veti miehen nopeasti tekemään töitä urheilijoiden kanssa aina maajoukkuetasoa myöten.
– 21 vuotta olen saanut tehdä töitä Tapparassa, tässä valtavan hienossa työpaikassa. Nykyään pelaajat ovat samaa ikäluokkaa kuin omat poikani, joten tässä pysyy hyvin mukana nuorten maailmassa. Kyllähän minun hommani on ihan kokonaisvaltaisesti pitää pelaajista huolta.
Kevään tunnelmiin on helppo palata
Vehkajärven iltajuhlissa oli paikalla myös niitä, joiden ansiosta Kanada-malja vihdoin saatiin Pirkanmaalle.
Tapparan pelaajat Pekka Saravo, Olli Palola, Jukka Peltola ja Jan-Mikael Järvinen olivat kaikki otettuja Vehkajärven juhlien tunnelmasta.
– Kyllähän se hienolta tuntui, kun käännyttiin tuosta maantieltä tänne päin ja siinä oli jo ensimmäinen Tapparan lippu vastassa. On mukava palata uudestaan kevään tunnelmiin nyt, kun varsinaisista mestaruusjuhlista on jo vierähtänyt aikaa, Tappara-kapteeni Peltola fiilisteli.
Huhtikuiseen iltaan Hakametsän hallissa on kuitenkin helppo palata ajatustasolla edelleen.
– Kuumottavin hetki oli ehdottomasti se, kun lähdettiin tarkistamaan, tuliko kaveri tasoihin viimeisellä sekunnilla. Päällimmäinen fiilis oli, että voiko tässä taas käydä näin, Jan-Mikael Järvinen muistelee.
Kun videotarkistus sitten osoitti, että summeri oli soinut ennen kuin kiekko lipui HIFK:n pelaajan saattelemana maaliin, repesi Hakametsässä riemu.
– Itselleni kannun nostaminen ilmaan oli se kaikkein paras hetki. Siihen tilanteeseen kulminoitui niin monen vuoden työ, Peltola kertoo.
Ensimmäinen tavoite on päästä pleijareihin
Tapparan pelaajat ovat palailemassa kesälomilta ja monipuolinen treenaaminen kohti uutta liigakautta on aloitettu.
Tällä hetkellä katseet ovat tiukasti tulevissa runkosarjapeleissä.
– Uuteen kauteen lähdetään aina nöyrin mielin. Toki mestaruus on unelma, mutta ihan ensimmäisenä lähdetään kamppailemaan playoffs-paikasta, Jukka Peltola kertoo.
Viime kaudella Tapparan tie vei finaaleihin neljättä kertaa peräkkäin. Takana oli kolme hävittyä finaalisarjaa, ensin Porin Ässille ja sitten kaksi kertaa Oulun Kärpille.
– Aikaisemmat tappiot eivät silti painaneet meitä yhtään finaalisarjaan valmistautumisessa. Meillä oli koko ajan sellainen henki, että tällä jengillä emme ole hävinneet kertaakaan, Peltola sanoo.
Uusi kausi tuo aina mukanaan pelaajavaihdoksia, mutta Tapparan mestaruuteen luotsannut valmentaja Jussi Tapola pysyy edelleen joukkueen ohjaksissa.
Kaksi kautta joukkueen kapteenina toiminut Jukka Peltolakin on valmis pukemaan kapteenipaidan päälleen tulevalla kaudella.
– Vielä ei tiedetä, kuka joukkueen kapteeni on, mutta olen toki käytettävissä, jos niin halutaan. Pitkä, kymmenen vuotta kestänyt urani Tapparassa on ollut varmasti se suurin syy, miksi minut aikanaan kapteeniksi valittiin. Lisäksi olen aika monipuolinen pelaaja ja hoidan oman tonttini tarpeeksi hyvin, Jukka Peltola pohtii.
Koko perhe fanittaa Tapparaa
Tapparan mestaruusjuhlat Vehkajärvellä olivat mieluisa tapahtuma Kari Uusimaalle, jonka sinioranssi fanius juontaa juurensa 1970-luvun puoliväliin. Tänä keväänä Uusimaa oli itse paikalla Hakametsässä, kun Kanada-malja nousi ilmaan ja kauan odotettu mestaruus oli totta.
– Varsinainen juhlinta minulta jäi kyllä väliin, sillä kevät oli niin kiireinen töiden takia. Onkin hienoa päästä nyt jälkikäteen ihailemaan ”poikaa” ja juhlimaan mestaruutta.
Kari Uusimaan perhe on kokonaisvaltaisesti Tapparan fanittajia. Puoliso Titta Pellonpää ja tytär Tytti seuraavat pelejä.
– Karilla on kausikortti, me pidämme kisakatsomoa sitten kotona telkkarin ääressä. Finaalit katsottiin ja jännitettiin, kyllä ne edelliskeväiden tappiot vielä vähän kummittelivat takaraivossa, Titta Pellonpää myöntää.
Pelaajista Kari ja Titta nostavat esille kaksi suosikkiaan.
– Itse seurasin erityisesti Patrik Lainetta. Huikea nuori kaveri, Titta Pellonpää kertoo.
– Oma suosikkini on kapteeni Peltola. Siinä on sellainen puurtaja, jota joukkue tarvitsee, Kari Uusimaa suitsuttaa.
Tulevalle kaudelle fanit lähtevät luottavaisin mielin.
– Toivotaan tietysti, että joukkueesta lähteneiden pelaajien tilalle saadaan hyviä uusia kavereita. Joukkue muuttuu, mutta pohja on hyvä, Kari Uusimaa sanoo.
