Ravusta tuli vieraslaji

Torstaina alkava ravustuskausi käynnistyy uudenlaisessa tilanteessa. Pääosa saaliista on haitallisten vieraslajien listalle joulukuussa päätynyttä täplärapua.

Haitallisia vieraslajeja ei saa tuoda EU:n alueelle. Niitä ei myöskään saa myydä, kasvattaa, pitää hallussa tai päästää luontoon EU:n alueella.

Edessä saattaa olla aika, jolloin ravustaja ei enää saa heittää alamittaisia rapuja takaisin veteen eikä säilyttää saksiniekkoja sumpussa. Vielä viranomaiset eivät ole tehneet näin tiukkoja linjauksia.

Kanadasta tuotu täplärapu on syrjäyttänyt alkuperäisen jokiravun lähes kaikkialla Suomessa. Tulokas on jokirapua nopeakasvuisempi ja se sietää myös rapuruttoa paremmin.

Sydän-Hämeen vesiin täplärapua alettiin istuttaa nelisenkymmentä vuotta sitten. Silloin koko ravustusperinne oli kuihtumassa, sillä rutto oli vienyt vesistä jokiravut.

Pyyntivälineitään vesistöstä toiseen siirtäneet ravustajat levittivät tietämättään ruttoa 1900-luvun alussa. Niihin aikoihin Suomi oli Euroopan johtava rapumaa. Täkäläisissä vesissä viihtyvää herrain herkkua oli ensin kuskattu Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan, sitten Pietarin rikkaille.

 

Innostus oli kova, kun 1970-luvulla keksittiin, että kanadalainen täplärapu viihtyisi täkäläisissä vesissä. Vuosikymmenten aikana rapukannat ovat vahvistuneet muun muassa Pälkänevedellä, Mallasvedellä ja Roineella sellaista tahtia, että kalastajat ovat alkaneet huolestua. Verkkoihin tarttuvat ravut teettävät lisätyötä pyydysten selvittelijälle. Lisäksi on pohdittu, voisivatko mädillä herkuttelevat ravut olla syynä muun muassa muikkukannan heikkenemiseen.

Nykytiedolla täplärapua tuskin annettaisiin istuttaa täkäläisiin vesiin. Rapujen ystävät ovat kuitenkin vieraslajista tyytyväisiä. Se on tuonut mökkien loppukesään uuden sesongin. Rapujuhlat saavat ihmiset kokoontumaan rannoille, vaikka illat alkavat jo hämärtyä.

 

Parhailla rapuapajilla saksiniekkoja nousee niin paljon, ettei niille tahdo enää riittää elintilaa. Rapuja pitäisi pyytää tehokkaasti.

Paras keino kannan hoitoon on raputili. Takavuosina seudun järvistä nousi kelpo määrät saksiniekkoja, kun Heimon Kala organisoi keräysringin, jonka kautta rapuja saattoi myydä. Hinta ei ollut paras mahdollinen, mutta myynti oli tehty helpoksi: mökkiläisetkin toimittivat rapuja myyntiin, kun ostaja kierteli pitkin kyliä.

Nyt rapujen myyminen on tehty hankalammaksi. Uuden kalastuslain mukaan yli 300 ravun myyminen on ammattimaista toimintaa, joka vaatii rekisteröitymisen. Vaikkei rekisteröityminen olekaan vaikeaa, eikä tuota kohtuuttomasti vaivaa, viesti on kuitenkin väärä. Harrastajan on entistä vaikeampi saada saaliitaan hyötykäyttöön.

Hyvillä apajilla innokas ravustaja kerää omiin ja ystävien tarpeisiin riittävän rapumäärän muutamassa päivässä. Sen jälkeen saksiniekkoja riittäisi myytäväksi, mutta nyt sallitaan enää pienen määrän kauppaaminen suoraan ruokapöytään.

Valtaosa ravuista päätyy mökkiläisten ja muiden harrastajien mertoihin. Lisäksi ammattikalastajista osa laskee rapupyydyksiä. He tuskin pystyvät nostamaan niin paljon saalista, että rapuravintoloissa riittää nypittävää kaikille herkuttelijoille. Vaarana on, että Euroopan johtavassa rapumaassa aletaan tarjoilla tuontitavaraa.

Ravut ovat arvokkaita, ja siksi ravustukseen liittyy aivan erilaisia intohimoja kuin kalastukseen. Toivottavasti kalastuslain muutos vähentäisi myös mertavarkauksia ja tekisi sumppujen tyhjentämisen kannattamattomaksi, koska myyntikanavat ovat tukossa muilta kuin rekisteröityneiltä ravustajilta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?