Sarkalan tilalla Sahalahden Tursolassa tuotetaan luomunaudanlihaa ja -kananmunia. Tilalla siirryttiin luomutuotantoon kaksikymmentä vuotta sitten.
– Siirtymävaihe kesti silloin vähän pidempään kuin nykyisin. Aloitimme luomuun siirtymisen vuonna 1990 ja koko tuotanto oli luomua vuonna 1997, Jukka Sarkala kertoo.
Luomu valikoitui tuotantotavaksi lopulta taloudellisin perustein, mutta asia oli kiinnostanut Sarkalaa jo 70-luvulta lähtien.
– Olen sitä ihmistyyppiä, joka on onnellinen vain, jos on mielenkiintoisia haasteita ratkottavana, hän naurahtaa.
Sarkala on tyytyväinen, kun viljely ja tuotanto onnistuvat oman osaamisen ja ratkaisujen tuloksena.
– Luomussa on tavanomaista viljelyä vähemmän mahdollisuuksia korjausliikkeisiin, mies toteaa.
Hän viljelee tien molemmin puolin sijaitsevia vanhempiensa kotitiloja yhdessä vaimonsa Liisa Sarkalan kanssa. Tällä hetkellä peltoa on käytössä kaikkiaan 67 hehtaaria, kaikki eläinten ruoantuotannossa.
Sarkalat tuottavat lähes kaiken eläinten tarvitseman ravinnon itse. Ravinteiden kierto on tilalla tasapainossa, sillä lannoitteeksi riittää eläinten lanta.
– Kompostoimme lannan aumoissa pelloilla ennen levitystä, Jukka kertoo.
Kanat syövät kuoretonta kauraa, vehnää ja hernettä, lisäksi niille annetaan luomutiivistettä, joka ostetaan valmiina. Talvisin kanoille annetaan myös säilörehua virikerehuksi. Naudat syövät kaurajauhoa ja säilörehua, joka tuotetaan pääosin omalla tilalla. Lisäksi sitä ostetaan naapurin luomutilalta.
Kananmunat suoramyyntiin
Sarkalan tila tuottaa vuodessa kuusituhatta kiloa kananmunia. Kanoja on tarhassa noin 380 kappaletta ja joukossa tepastelee myös toistakymmentä kukkoa.
– Ihan tarkkaa lukua emme osaa sanoa, sillä haukat harventavat joukkoa silloin tällöin, Jukka Sarkala kertoo.
Kanat oleilevat tarhassaan vapaina. Haukkojen tekemän harvennuksen lisäksi kanoja uhkaavat taudit, mutta Sarkaloilla eläimet ovat pysyneet terveinä.
– Salmonella testataan kahdesti vuodessa ja aina näytteemme on ollut puhdas, Jukka kertoo.
Taudin sattuessa koko lauma jouduttaisiin hävittämään.
Sarkalat eivät itse kasvata kanoja alusta asti, vaan kanat tulevat tilalle 15-viikkoisina kasvattamolta.
– Ostamme nuoria kanoja kahdesti vuodessa ja kanat munivat suunnilleen vuoden ikäiseksi, Liisa kertoo.
Nuorten kanojen saaminen on hivenen hankalaa, sillä tällä hetkellä siitoskanalat tuottavat luomuhyväksyttäjä nuorikoita poikkeusluvilla, jotka päättyvät vuonna 2017. Jatko on vielä epävarmaa.
Parhaan munintavaiheensa ohittaneet kanat lähtevät tilalta valjakkokoirien ruoaksi.
– Ihmisravinnoksi ne eivät pääse, sillä mikään ruoanjalostaja ei käy hakemassa näinn pieniä eriä, Jukka harmittelee.
Munat kerätään kanalasta kaksi tai kolme kertaa päivässä, riippuen siitä, miten paljon kerättävää on ollut ensimmäisellä kerralla. Munat säilytetään +16 -asteisessa kontissa. Elokuusta toukokuuhun kananmunia viedään kerran kuukaudessa tamperelaiselle ruokapiirille. Suurin osa munista kuitenkin myydään tilan pihapiirin suoramyyntipisteessä. Myymälä on auki joka päivä ympäri vuorokauden, tosin yöaikaan vaihtorahaa ei ole tarjolla.
– Kakun leivontaan sopivat parhaiten vähän kauemmin säilytetyt munat, kun taas ruoanvalmistukseen käyvät tuoreemmatkin, Jukka kertoo.
Luomulihaa tukulle
Pellolla laiduntava nautalauma tuijottaa lähestyvää ihmisryhmää laiskasti. Vaihtoehtoja on kaksi, joko lauma lähtee karkuun tai ne tulevat kohti. Lähestymme rauhallisesti, sillä tarkoituksenani on saada kuvia muustakin kuin hännistä. Pian ensimmäiset ottavatkin askeleita meitä kohti ja muut seuraavat esimerkkiä. Hetken päästä seisomme lauman keskellä ja uteliaat turvat kurottavat linssiä kohti. Vain nuorimpia vasikoita hoitava Lakka-lehmä jää lepäämään kauemmas.
Oman vasikan lisäksi Lakka-lehmän vierellä makoilee toinen äskettäin syntynyt vasikka. Sen oma emo ”Burana” on tullut muun lauman mukana katsomaan ihmisiä.
– ”Burana” on saanut lempinimensä siitä, että sen numero on 400, Sarkalat kertovat.
Vuoden ikäinen australian karjakoira Hero pysyy käskettäessä tiiviisti isäntäväkensä rinnalla.
– Tämä on siitä hyvä koira, että se osaa olla tekemättä töitä silloin kun pitääkin, Liisa kiittelee.
Vasta kuvausten jälkeen Hero saa luvan tehdä meille tietä ja ajaa paria lehmää hieman kauemmas. Rotuna australian karjakoira on hyvä nimenomaan laumojen siirtämisessä.
– Emolehmiä on kolmekymmentä ja nautojen kokonaismäärä on tällä hetkellä 87, Jukka kertoo.
Maitoa tilalla ei lypsetä lainkaan, vaan lehmät imettävät vasikoitaan 6-8 kuukauden ikäisiksi. Teurastamolle eläimet lähtevät 15-18 kuukauden ikäisinä. Emolehmät elävät noin 12-vuotiaiksi. Elämänsä aikana lehmä synnyttää keskimäärin seitsemän vasikkaa.
– Ennätys on kaksitoista vasikkaa, mutta karsimme lehmiä jo nuorempana esimerkiksi luonteen perusteella. Siksi keskiarvo jää matalammaksi, Jukka kertoo.
Sarkalan tila tuottaa vuodessa kymmenentuhatta kiloa luomunaudanlihaa.
– Eläimet lähtevät meiltä HK-Scanille, josta liha menee myyntiin Lihatukku Harri Tamminen Oy:n kautta, Sarkalat kertovat.
Lihaa toimitetaan myös halukkaille ostajille tilausperiaatteella.
– Eläimestä tulee kymmenen saman sisältöistä pakettia, joissa on vähän yli puolet jauhelihaa ja loppuosa paisteja ja fileitä. Kun meiltä on tilattu tuo kymmenen pakettia, lähtee eläin teurastamolle. Kahden viikon raakakypsytyksen jälkeen paketit tulevat meille asiakkaiden noudettaviksi, Jukka kertoo.
Joulun alla osa lihasta myydään samalle ruokapiirille, jonne kanamunat menevät.
Työ jatkuu vielä eläkkeelläkin
Jukka Sarkalalla on meneillään jo neljäskymmenesensimmäinen vuosi vanhempiensa kotitilojen viljelijänä. Eläkeikään on enää vuosi jäljellä, mutta työntekoa mies ei aio lopettaa.
– Viljelijällä ei enää ole yläikärajaa, Jukka toteaa.
Mies nauttii työstään, jossa edelleenkin riittää mielenkiintoisia haasteita.
– Työsuoritukset ovat mukavia ja työn jäljen näkee heti, hän kehuu.
Kaikkein mieluisimpia työtehtäviä Sarkalalle ovat kyntäminen ja puiminen. Kyntäminen tosin on jo pitkään ollut Liisan töitä.
Liisalla on vielä matkaa eläkevuosiin ja pariskunta aikoo jatkaa töitä yhdessä niin kauan kuin kuntoa riittää.
– Oikeastaan ainoa, mikä muuttuu Jukan eläkeiän myötä, on lomaoikeus, Sarkalat pohtivat.
Tilan jatkajaa ei ole tiedossa eikä asia ole vielä ajankohtainenkaan. Toki Sarkalat ovat pohtineet erilaisia vaihtoehtoja. Pariskunnalla ei ole omia lapsia.
– Kai niitä vaihtoehtoja sitten löytyy, kun on pakko, Jukka toteaa.
Paitsi oman tilan töihin, Jukalla riittää aikaa ja intoa myös muiden viljelijöiden EU-tukihakemusten tekemiseen.
– Olen MTK:n EU-avustaja ja teen hakemuksia vajaalle kymmenelle viljelijälle, hän kertoo.
Tehtävä on hyvin vastuullinen ja MTK on vakuuttanut avustajansa.
– Kyllä siinä saa tarkkana olla, kun on kyse muiden rahoista, Liisa toteaa.
