Avointen ovien tapahtumapäivää vietettiin maatiloilla viime lauantaina. Päivän aikana kävijät pääsivät tutustumaan nykyaikaiseen maatalouteen ja tekemään ostoksia suoraan tiloilta. Monilla tiloilla päivän ajaksi oli suunniteltu myös muuta ohjelmaa vierailijoiden iloksi.
Rakennustarvikkeita ja maidontuotantoa
Kaksi vasikkaa lepäilee aitauksessaan, mutta Nolla-niminen sonnivasikka innostuu heti, kun sen isäntä Mika Hippeläinen kiipeää aitaukseen kuvattavaksi. Vieressä Nougat-niminen lehmävasikka loikoilee rauhallisena ja nauttii isännän silityksistä. Eläinten hyvinvointi ja tyytyväisyys on Koskueen tilalla ensisijainen asia.
Hippeläinen aloitti kotitilansa isäntänä kaksi vuotta sitten, vasta 22-vuotiaana. Nuori mies on kasvanut tilan töihin lapsesta saakka, ja ammatinvalinta oli selkeä.
– Kävin lukion ja opiskelin levyseppähitsaajaksi Tampereella, joten pääsin näkemään vähän muutakin maailmaa kuin tämän kotikylän, Hippeläinen kertoo.
Työ tilalla on varsin vaihtelevaa, sillä tuotantosuuntia on kaksi: maidontuotanto sekä rakennustarvikkeiden valmistus ja myynti. Navetassa on neljäkymmentä lypsävää ja toinen mokoma vasikoita. Pihalla on rivissä melkoinen konekanta harvesterista kaivuriin.
– Tulevaisuus näyttää hyvältä, mutten ole vielä ratkaissut laajennanko maidontuotantoa. Tällä hetkellä lypsäviä on sopiva määrä, Hippeläinen aprikoi.
Maidontuotannon laajentaminen tietäisi investointeja ja ne eivät tämänhetkisen maidon hinnan valossa näytä kannattavilta. Nykyisessä navetassa lypsy tapahtuu perinteisillä lypsykoneilla, robottia navetassa ei ole. Maito lähtee tilalta Ingmanin jalostukseen Ruhan meijeriin.
Rakennustarvikkeita MKH Rakennustarvike toimittaa lähiseuduille, pääsääntöisesti asiakkaat tulevat noin 50 kilometrin säteeltä. Tilalla sahattava ja höylättävä puutavara tulee joko omasta tai lähialueen metsistä. Tilalla on myös oma kyllästämö, joten puutavaraa löytyy moneen tarpeeseen.
Nuori isäntä lähti mukaan Maaseudun päivään mielellään.
– Haluan näyttää ihmisille, että maaseudulla on paljon erilaisia töitä. tapahtumia ja elämää. Täälläkin pystyy ansaitsemaan elantonsa, Hippeläinen vakuuttaa.
Työhönsä Hippeläinen on tyytyväinen ja hymyilee kertoessaan siitä, vaikka meneillään on kiireisin kesäaika. Apuna tilan töissä ovat Mika Hippeläisen vanhemmat Anne ja Tapio Hippeläinen sekä yksi palkattu työntekijä.
– Tässä näkee työnsä jäljen ja se on hyvin palkitsevaa, Mika Hippeläinen sanoo.
Marja-Liisa Suomalainen
Tilajäätelö maistui kävijöille
Sarkasen tila Padankoskella veti väkeä runsain mitoin lauantaina. Isäntä Jyrki Ahola arveli, että kiinnostus johtui paljolti kuusi vuotta sitten valmistuneesta uudesta navetasta sekä siitä, että tilan koneet näkyvät lähialueiden teillä ja pelloilla.
– Emme jaksaneet silloin palon jälkeen uuden navetan valmistuttua järjestää avointen ovien päivää, mutta nyt halusimme tähän tapahtumaan mukaan, Ahola kertoo.
Nyt navettaan on järjestetty kulku ja kävijät pääsevät katsomaan lypsyrobotin toimintaa. Nähtävänä on myös harjakone, jossa lehmät käyvät kiehnuttamassa itseään. Osa lehmistä lepäilee ja katselee ohi käveleviä ihmisiä raukein silmin. Yleisölle varattu tila on rajattu hygienian vuoksi ja lattialla on kuivadesinfiointiainetta.
Navetassa on kaksi lypsyrobottia, jotka lypsävät yhteensä 140 lehmää. Lehmät pääsevät päiväsaikaan kulkemaan navetasta laitumelle oman tahtonsa mukaan. Maito lähtee tilalta Valiolle, etupäässä Riihimäelle, mutta toisinaan myös Jyväskylään.
Vakituisesti tila työllistää Aholan ja hänen vaimonsa Inkerin. Heidän aikuiset lapsensa ovat kuitenkin myös paljon mukana tilan töissä aina, kun ovat vapaalla.
– Nuoret tulevat myös jatkamaan tilaa. Itse edustan tilan yhdettätoista sukupolvea. On tärkeää, että perinne jatkuu, Ahola kertoo.
Jyrki Ahola on tehnyt töitä viljelijänä ja maidontuottajana yli 40 vuotta. Suurimman osan ajasta hän on viihtynyt työssään hyvin.
– Nykyisin on alkanut pönkimään, kun olemme EU:n armoilla ja byrokratiaa on niin paljon, hän pahoittelee.
Aholoiden tytär Elina oli lauantaina kiireinen jäätelökauhan varressa. Hänen valmistamansa Sarkasen tilan jäätelö teki pihateltassa hyvin kauppansa. Jäätelö valmistetaan tilan omasta maidosta ja lähialueen marjoista ilman mitään lisäaineita. Jäätelöä ei muulloin myydä omalta tilalta, mutta sitä saa ostaa Rautajärven kyläkaupasta, K-Market Järvikansasta, Mikkolan Pytingin kahvilasta ja joiltakin marjatiloilta.
Kahvilasta sai myös vohveleita, ternimaitoa ja leivonnaisia. Päivän aikana tilalla vieraina yli 400 kävijää.
– Olemme hyvin iloisia siitä, että vierailijat löysivät meille ja lapsia on paljon. Tässä on saanut monta mukavaa juttutuokiota muistoksi, Jyrki Ahola kiittelee.
Marja-Liisa Suomalainen
Karppilan tilalla tuotetaan naudanlihaa
Tohkalassa Kangasalla sijaitsevalla Karppilan tilalla vietettiin maaseudun päivää jo kuudetta kertaa. Tilan isäntä, Hannu Karppila on MTK-Kangasalan puheenjohtaja ja ollut alun perin mukana ideoimassa tapahtumaa vuonna 2007. Vuosien mittaan idea jalostui tapahtumaksi.
– Halusimme tehdä maaseutua tunnetuksi ja rakentaa imagoa. Ratkaisuksi yhdistyksemme hallitus keksi tämän päivän ja kuutena kertana seitsemästä tilamme on ollut tapahtumassa mukana, Karppila kertoo.
Tänä vuonna paikalla piipahtivat myös kansaedustaja Sirkka-Liisa Anttila sekä MTK-Pirkanmaan johtokuntaa. Keskustelu sivusi niin maatalouden nykytilannetta kuin tulevaisuuden näkymiäkin.
Karppilan tilalla on pitkät perinteet, kirjoitettua historiaa on vuodesta 1540 saakka.
– Täällä on pärjätty nälkävuodet ja sodat, joten kyllä meidänkin tulee näistä ajoista selviytyä, Karppila summaa maatalouden nykytilannetta.
Paitsi että perinteet velvoittavat, ne ovat Karppilan mukaan myös tärkeä voimavara.
Tila kasvattaa Charolaislehmiä. Emolehmiä on kahdeksankymmentä. Näiden lisäksi karjaan kuuluu sonneja ja vasikoita. Yhteismäärä on vuodenajasta riippuen 160-230 eläintä. Emolehmät imettävät vasikkansa itse ja hoitavat näitä noin 6-8 kuukauden ikäisiksi. Teuraaksi eläimet päätyvät noin puolentoista vuoden ikäisinä.
– Osa teurastetaan vasta kaksivuotiaina, jotta saamme lihaa myyntiin tasaisesti ympäri vuoden, Karppila kertoo.
Vuosittain tilalta lähtee eteenpäin noin seitsemänkymmentä nautaa. Neljäsosa näistä päätyy kasvatukseen toiselle tilalle ja loput jakaantuvat aika tasan lihan suoramyynnin, kaupan ja teurastamoketjun välille.
Rauhallisinta aikaa tilalla on lokakuun lopulta tammikuulle, jolloin eläimet ovat sisäruokinnassa sekä poikimiskausi ole vielä alkanut. Lehmät poikivat helmi-huhtikuussa ja keväästä syksyyn myös peltotyöt työllistävät tilan väkeä.
Maaseudun päivässä Karppilan tilalla kävi nelisen sataa vierasta. Tarjolla oli ruokaa ja kauppa kävi lihatiskillä. Nautoja pääsi ihailemaan laitumen viereen.
Marja-Liisa Suomalainen
Salaatteja ja kaaleja Aspilasta
Salaatti- ja kaalirivit kasvavat pellolla silmänkantamattomiin. Joitakin tuotteita on poimittu tarjolle myynti- ja esittelytelttaan. Tarjolla on kukka- ja parsakaalia, jäävuorisalaattia sekä punaista jääsalaattia. Tuoreet tuotteet houkuttelevat herkuttelemaan kotimaisilla lähikasviksilla.
Aspilan tila tuottaa myös kerä- ja ruusukalia, rapeaa romainea ja vihreää jääsalaattia, varhais- ja kesäperunaa sekä viljakasveja. Tuotteet jaetaan Pälkäneen kauppoihin, tilamyymälöihin, Tampereen alueen marketteihin ja osa menee myös tukkuliikkeille.
– Ajamme 200 kilometriä kuutena päivänä viikossa, tilan isäntä Pasi Aspila kertoo.
Kesä on vihannesviljelijälle kiireisintä aikaa. Taimet tulevat Hollannista ja salaatin istutus alkaa huhtikuussa jo viikolla 15.
– Viimeiset taimet istutimme juuri viime viikolla eli heinäkuun lopulla, Aspila kertoo.
Sadonkorjuu jatkuu pitkin kesää, ruusukaalin osalta marraskuulle saakka. Töitä tekemässä on Isäntä-Pasin lisäksi vaimo Päivi Aspila sekä ulkopuolista työvoimaa. Aspiloiden kolme poikaa opiskelee. He ovat apuna tarvittaessa vapaa-aikoinaan. Lauantain tapahtumassakin he kaikki olivat mukana. Aku esitteli koneita, Eino myi vihanneksia ja Lauri auttoi järjestely- ja siivoustöissä.
Pasi Aspila kehuu Pälkäneen puhtaita vesistöjä. Niillä on iso merkitys erikoiskasviviljelyssä.
– Esimerkiksi kukkakaali tarvitsee 10 millilitraa vettä joka viikko. Jos järvivettä ei voisi käyttää, sato kärsisi pahasti, hän kertoo.
Paitsi salaatteja, Aspilat ovat laittaneet Maaseudun päivään näytille myös koneita. Erikoisuuksina ovat salaatin istutuskone ja kaalihara. Joukon jatkona on yleisempi viljankylvinkone.
Pasi Aspila halusi mukaan Maaseudun päivään näyttääkseen, mitä maaseudulla nykyisin tehdään.
– Edellisellä sukupolvella on enemmän siteitä maatalouteen. Monella on juuret maalla, muttei enää päivittäistä kosketusta tilojen työhön. Tällä teemapäivällä voimme näyttää, mitä maatalous nykyisin on, Aspila sanoo.
Tilan tulevaisuudesta ei ole vielä suurempia suunnitelmia. Isäntäparilla on vielä hyvin työikää jäljellä eikä sukupolvenvaihdos ole ajankohtainen.
– Suomen maatalouden yllä on kyllä tummia pilviä, mutta luotamme siihen, että maatalous pysyy ja pystymme jatkamaan työtämme, Aspila sanoo.
Marja-Liisa Suomalainen
Peltolan tilalla kasvatetaan broilereita
Peltolan tilalla seitsemän MTK-yhdistyksen (muun muassa Pälkäne, Luopioinen ja Kangasala) järjestämä Maaseudun Päivä valkeni aurinkoisena.Tapahtuman alkaessa kello kymmenen paikalla oli jo väkeä ihastelemassa untuvikkovitriinissä paistattelevia kahden päivän ikäisiä untuvikkoja. Pihassa oli esillä tilalla käytettäviä maatalouskoneita. Yksi tilan piharakennuksista oli myös kokenut muodonmuutoksen ja palveli vierailijoita kahvilana. Myynnissä oli lisäksi muun muassa tuoreita vihanneksia.
Mitä tilalla tehdään?
– Peltolan tilalla on aikaisemmin kasvatettu mansikkaa, mutta nykyään keskitymme Ross-broilerien kasvattamiseen. Lisäksi järjestämme tilalla vuosittain Raikku rokkaa ja rakastaa –countryrockfestivaalit. Tänä vuonna järjestämme festivaalit 19.-20.8", kertoo tilan isäntä Riku-Sippo Uotila.
Mihin tuotteet tilalta menevät?
– Tilalla kasvatetut broilerit viedään 33 päivän ikäisinä Sahalahdelle Atrian teurastamoon. Sieltä ne kulkeutuvat kauppojen hyllyille kuluttajien ostettavaksi.
Mikä on tilan kiireisintä aikaa?
– Tilalla pitää kovasti kiirettä keväisin toukotöiden aikaan, sekä syksyllä, kun sadonkorjuu osuu päällekkäin festivaalien kanssa. Myös broilerierän vaihto on kiireistä aikaa, sillä broilerien kasvatushalli täytyy puunata ja desinfioida lattiasta kattoon ennen seuraavan kasvatuserän saapumista.
Kuinka suuri osa untuvikoista päätyy lopulta teurastamolle asti?
– Osa untuvikoista kuolee erilaisista syistä. Tavallisin kuolinsyy on sydänkohtaus. Noin 2-4 prosenttia tulomäärästä kaatuu.
Oletteko osallistuneet aiemmin Maaseudun Päivään?
– Maaseudun Päivässä Peltolan tila oli mukana viimeksi vuonna 2010.
Tapahtumien järjestäminen on kuitenkin tilan väelle tuttua tilalla järjestettävien festivaalien vuoksi. Raikunjärven rannalla sijaitsevalle tilalle odotettiin saapuvaksi väkeä mukavissa määrin ja sää ainakin suosi tilalla vierailijoita.
Maatalous vaatii paljon työtä – mikä saa sinut jatkamaan?
– No pitää yrittää nukkua yöt kunnolla. Hienoahan tässä on se, että saa rakentaa omaa visiota. Into yrittämiseen saa jatkamaan.
Henriikka Hintikka ja Elisa Mattila
Rönnvikissä riitti hellettä
Rönnvikin tilalla Maaseudun Päivää vietettiin helteisissä tunnelmissa. Paikalla oli Maaseudun Päivän vierailijoiden lisäksi maaseutumatkailuryhmä, ja ohjelmassa oli tilan kiertoa opastuksella. Vierailijat pääsivät kurkistamaan muun muassa panimon ja siivotun broilerihallin puolelle. Myös tilan kahvila Pikku-Valakka palveli asiakkaita ja viinipuotikin oli avoinna.
Mitä kaikkea tilalla tehdään?
– Tilallamme kasvatetaan broilereita sekä vehnää niiden ruuaksi. Lisäksi viljelyksessä on herukoita,ohraa ja nurmea. Herukoista valmistamme viinejä, liköörejä ja väkeviä juomia. Tilalla on myös töissä pienyrittäjiä, joista yksi valmistaa leipomotuotteita ja toinen panee tiloissa olutta, kertoo tilan nyt jo eläköitynyt, mutta yhä töitä puskeva entinen emäntä Eila Rönni.
Mihin tuotteet tilalta menevät?
– Broilerit menevät Atrialle, ja vehnä kasvatetaan broilerien ruuaksi. Alkoholijuomia on myynnissä omassa viinipuodissamme ja joitain Alkossa. Joitakin juomia tarjoillaan myös ravintoloissa hanajuomana.
Onko Alkoon vaikea saada tuotteita?
– Alkoon on vaikea saada tuotteita myyntiin. Kyseessä on pitkä ja monimutkainen prosessi, jossa kotimaista yrittäjää ei saa suosia. Alko hakee valikoimiinsa jotain tiettyä ja mikäli oma tuote täyttää kriteerit voi täyttää hakemuksen. Kilpailu on kuitenkin erittäin kovaa.
Mikä on tilan kiireisintä aikaa?
– Kiireistä on kesä-syyskuussa. Maatilan puolella kiire jatkuu lokakuun loppuun, jolloin tapahtuu maissin sadonkorjuu. Maatilamatkailu työllistää viinipuolella kovasti kesäaikaan.
Miten viinintekoa valvotaan?
– Vuoden kestävää viinintekoprosessia valvotaan tarkasti. Valvira tekee tarkastuksia ilmoitetusti, mutta esimerkiksi aluehallinnon tarkastajat saapuvat ilmoittamatta. Me teemme inventaarion joka kuukausi, jotta tiedämme mennään. Yöt on sen jälkeen helpompi nukkua.
Maatalous vaatii paljon työtä – mikä saa sinut jatkamaan?
– No näin eläköityneenä voin todeta, että mitä tässä muutakaan tekisi. Työ on mielenkiintoista!
Henriikka Hintikka ja Elisa Mattila
Lassilan tilalla suunnistettiin
Lassilan tila järjesti Maaseudun Päivää varten maatilasuunnistuksen, jossa innokkaat vierailijat saivat vastata kiperiin maatilaa koskeviin kysymyksiin. Maalissa suunnistuksen suorittajia odotti maukas palkinto. Vierailijat pääsivät tutustumaan muun muassa lypsyrobotin toimintaan ja tekemään tuttavuutta ulkona oleskelleiden vasikoiden kanssa. Suunnistusrata kulki keskellä maalaisidylliä edustavaa tilaa ja vierailijat pääsivät käyskentelemään suomalaisen maidonvalmistuksen ytimessä.
Myynnissä oli herkullisia tilan omasta maidosta valmistettuja pannukakkuja, ja ilmaiseksi jaettiin Valion lähettämiä maistiaisia.
Mitä tilalla tehdään?
– Tilallamme tuotetaan maitoa. Lisäksi meillä on peltoviljelyä karjan tarpeisiin, ja harjoitamme myös metsätaloutta, kertoo tilan emäntä Anna-Maija Aho.
Mihin tuotteet tilalta menevät?
– Maito menee Valiolle, meidän tilallamme ei ole suoramyyntiä. Teuraaksi menevä karja lähtee HK Scanille.
Miten Maaseudun Päivän valmistelut ovat sujuneet?
– Oikein hyvin. Ystävät ovat olleet apuna tapahtuman järjestämisessä ja tässä on saatu paistaa pannukakkuja hiki hatussa. Mutta onhan se kiva saada syy laittaa paikat tiptop-kuntoon kerran kesässä!
Mitä arvioisitte vierailijamääräksi tälle päivälle?
– Jotain sadan kävijän pintaan.
Mikä on tilan kiireisintä aikaa?
– Kevästä syksyyn riittää kiirettä. Lypsykarjatilalla töitä löytyy joka päivälle. Viikonloppuisin ei voi ottaa lomaa, sillä karjasta on pidettävä huolta. Keväällä kylvö tuottaa paljon työtä ja pitkin kesää on rehuntekoa. Elo- syyskuussa on viljan puintiaika.
Maatalous vaatii paljon työtä – mikä saa sinut jatkamaan?
– Sitä on niin kiintynyt kotiinsa, ettei voisi kuvitellakaan mitään muuta paikkaa. Tuntuisi hirveän haikealta antaa jonkun muun hoitaa tätä työtä. Ei pystyisi katsomaan tätä paikkaa, ellei täällä saisi itse elää ja työskennellä. Mieluummin sitä kuolisi kuin täältä lähtisi!
Suunnistusta harrastavalle perheelle on tärkeää asua luonnon helmassa eläinten keskellä.
Henriikka Hintikka ja Elisa Mattila
