https://youtu.be/3By0-2A9Pe8
– On tuntunut tosi hyvältä. Se on kuitenkin musiikkia, joka on aika syvällä tuolla sielussa ja itselle tärkeää kamaa. Olen kasvanut sen musan myötä, muusikko Ile Kallio miettii.
Musiikki, johon hän viittaa, on rock. Nelisen vuotta sitten Kallio päätti hypähtää musiikillisen raja-aidan yli selkeästi rockin puolelle, kun Ile Kallio Big Rock Band sai alkunsa.
Kitaristin nimeä kantava bändi melkeinpä perustettiin hänen puolestaan – asian laittoivat liikkeelle ruotsalainen Patrik Eriksson ja pitkän linjan rumpali Okko Laru. Hurriganes-faniksi jo pienestä pitäen varttunut, kymmenkunta vuotta sitten Suomeen muuttanut Eriksson oli saanut houkuteltua Kallion vierailemaan keikalleen, ja pian sen jälkeen molempien yhteinen tuttu Laru soitti Kalliolle. Laru ilmoitti, että hänen ja Erikssonin mielestä Kallion pitäisi perustaa rokkibändi.
– Olinhan minä sitä miettinyt vuosien aikana… että ryskäorkesteri pitää vielä laittaa pystyyn. Niinpä en vastustanut, eikä ole tarvinnut katua. Bändi on niin saakelin hyvä, että sen kanssa soittaminen on silkkaa riemua, Kallio hymähtää.
Riemua bändin ensimmäinen levy ”Shook up” herätti bändin lisäksi niissä, jotka olivat seuranneet Kallion pitkää uraa jo Hurriganesin ajoista lähtien. Niille, joille kitaristi-lauluntekijä oli tuttu lähinnä Kaija Kärkisen esiintyjäparina, juureva rock torvisoitannalla höystettynä avasi Kalliosta ja hänen historiastaan tyystin uuden – mutta tärkeän – puolen.
– Tykkään itse kaikesta musiikista ja musiikin tekemisestä. Minulla oli iso, iso onni olla Hurriganesin jäsen silloin, kun bändi oli kiistämättä Suomen kovin. Siitä sai hienoja kokemuksia ja se oli aika hemmetin hyvä korkeakoulu 19-vuotiaalle. Tämä on kuitenkin nyt: ei paluuta sinne, mutta perinteen jatkamista.
Energian kiertoa ja Pälkäneen-purjehdus
Onnistumiset antavat lisää kierroksia koneeseen. Niinpä esikoislevyn saama hyvä vastaanotto poiki hyvinkin nopeasti uusia biisi-ideoita. Toinen levy syntyi helposti, ei vaivattomasti.
– Vaivaa pitää nähdä musiikin tekemisessä aina, Kallio korostaa.
Kallio kuvailee bändinsä musiikkia energiamusiikiksi. Ytimessä on bändin energian välittyminen yleisöön, heijastuminen takaisin bändiin ja tämän kertautuminen. Kallio kutsuu sitä ydinreaktioksi.
– Lavalla laitetaan aina kaikki peliin, ja yleensä olemmekin päätyneet tosi hyviin bileisiin.
Sydän-Hämeen seudulle Kallio on päätynyt kuitenkin harvoin – itse asiassa niin harvoin, että miestä itseäänkin vähän ihmetyttää. Toisaalta seudun kiertäminen kaukaa ei ole ihme, kun ottaa huomioon pikkupoikana koetun purjehdusreissun, joka on edelleen kirkkaana mielessä. Perhetuttu oli kutsunut Kallion perheen kyläilemään luokseen, ja koko porukka lähti yhdessä purjeveneellä käymään Pälkäneellä.
– Olin ihan varma, että se vene kaatuu. Muistan ajatelleeni koko matkan, että tämä oli kyllä virhe. Senpä takia olikin tosi mainiota tulla nyt takaisin seudulle, Kallio nauraa.
Vuosikymmeniä Suomea kiertäneelle muusikolle entuudestaan tuntemattomat keikkapaikat alkavat olla harvassa. Raikun peltojen keskeltä Kallio kuitenkin onnistui tällaisen löytämään.
– Todellakin mielelläni tulen maaseudulle. Olen ollut itse sillä tavalla onnekas, että olen saanut olla maassa kiinni – eno oli pienviljelijä Humppilassa, ja pikkupoikana olen puolet kesistä landella tehnyt kaikenlaista navettahommista lähtien. Se on ollut ihan mahtavaa.
Kallion keikkakalenteri on ollut tänä kesänä väljä; merkintöjä on ollut kymmenkunta. Se on palvellut hyvin tarkoitusta akkujen lataamisesta ennen uuden albumin ja sen myötä tulevan keikkailun aiheuttamaa menopiikkiä.
– En ole muutenkaan itse sellainen, että vihellän koko ajan pitkin ja poikin. Onhan se vähän asennejuttukin: jos vaan viitsii lähteä ulos katselemaan luontoa, sieltä saa hyvää energiaa, mikä on tärkeää. Ja kesähän oli hyvä verrattuna viime kesään – jota ei edes ollut. Nythän järvivesien lämpötilakin nousi sentään yli 20 asteen.
