Naisen asemasta on käyty keskustelua vaikka kuinka ja pitkään, eikä aihe edelleenkään lakkaa puhututtamasta, saatikka sitten provosoimasta. Kysyin ystäviltäni, onko heitä kohdeltu eri tavalla, koska he edustavat naissukupuolta. Tässä heidän vastauksiaan ja kokemuksiaan aiheesta:
”Mut pistetään aina sukujuhlissa keittiöhommiin ja mun poikaserkut istuu seurustelemassa. Kun huomautan asiasta, se sivuutetaan täysin.”
”Mummi käski mun laittaa mekon päälle, että näyttäisin naiselta.”
”Olin töissä puistotoimessa, enkä saanut käyttää ruohonleikkuria tai trimmeriä, koska olin nainen.”
”En saa sanoa kotona edes paska, koska vain miehet puhuu sillä tavalla.”
”Mä en pysty/jaksa/kestä tehdä jotain niin hyvin kuin pojat.”
”Koska mä oon tyttö, mun pitää osata kokata ja leipoa ja pyykätä että pääsisin hyviin naimisiin, ainakin mummun mielestä”
”En osaa ajaa autoa, enkä oikeastaan tehdä mitään, mikä liittyy autoihin.”
”En saa kiroilla, koska olen tyttö.”
”Tehtäväni on vahtia lapsia, ja niitä täytyy tietysti rakastaa.”
”Mun täytyy olla täydellinen.”
Tässäkö on naisen paikka? Näinkö olla nainen?
