Vehkajärven digikuvauskilpailussa, Wiskussa, osanottajat yllätettiin viemällä kuvaajat Kuhmoisten sahalle. Kilpailun lähtökohta oli, että olosuhteet kaikille kuvaajille tulisi olla samat.
Kuvajan taito ja hahmotuskyky nousisi vaativassa ympäristössä selkeimmin esille. Kuvaajilla oli vuorokausi aikaa valita ja viimeistellä kilpailukuvat ennen finaalia. Kuvaajat tallensivat laitteistoja, rakenteita ja henkilöstön jälkeensä jättämiin viestejä.
Wiskuksi raati nimesi Liisa Alangon yksittäiskuvan, jossa höyrykoneen yksityiskohdasta välittyi oman vuosisatansa tekniikan taso. Kuvan värimaailmaan sekä teknisen materiaalin sijoitteluun oli vaikeista kuvausolosuhteista huolimatta saatu positiivinen, kohdetta kunnioittava viesti. Laitteiston huoltoa ei ollut laiminlyöty. Rappiotunnelma ei ollut tarttunut.
Kilpailun kuvasarjaosuuden voitti Markku Aution sarja, jossa oli etsitty yksityiskohtia alueella olevista laitteistoista. Raati arvosti kuvasarjoissakin positiivista ja kohdetta kunnioittavaa lähestymistapaa. Yksittäiskuvat olivat oivallisesti rajattuja, keskittyen oleellisiin yksityiskohtiin, jotka voimistivat kohdetta joko väri-materiaali- tai muotokontrastin avulla.
Touhulan finaalissa visuaalisuuden ammattilaiset, kuvataiteilija Tiina Lamminen, arkkitehti Markku Mattila ja kuvaamataidon opettaja Eero Tiitola arvioivat julkisesti isolle kankaalle heijastetuista kuvista niiden visuaalisuutta.
Julkisen arvioinnin tarkoituksena oli opastaa finaaliyleisöä näkemään erilaisia visuaalisia viestejä sekä oppia rajaamaan niitä halutun efektin aikaansaamiseksi. Kuvataso kilpailussa oli raadin mielestä yllättävän hyvä.
Kilpailun järjestelyistä vastasivat Vehkajärven Nuorisoseuran digipiiri ja Vehkajärven kylätaidetoimikunta.
Jorma Mattila
