Jokainen meistä on joskus kärsinyt unen puutteesta. Joskus on ollut ulkoisia häiriöitä kuten melua ja melskettä. Joskus ovat omat sairaudet tai ongelmat olleet uinahtamisen esteenä.
Meillä mummoilla on enää vain hämärästi muistissa ne ajat, jolloin itkevät pienokaiset keskeyttivät levon. Vaikka ei omalle kohdalle sattunutkaan parkuvaa koliikkivauvaa, niin kohtuullisesti yöheräämisiä sentään taisi olla. Myöhemmin oli joskus uneton odotellessaan, kuinka teini-ikäinen herra tai neito kotiutuu Kirkastusjuhlista, muista Aitoon Honkalan hulinoista tai nuorison riennoista noin yleensäkin.
Joskus oman kodin ulkopuolinen meteli haittaa lepoamme. Monen kohdalle on sattunut häiriköivä seinänaapuri, joka joskus nauttii liikaa alkoholia ja on kovaääninen. Naapurissa voi syntyä jopa taistelutilanteita. Silloin pelottaa, onko kohta poliisin tai ambulanssin tarvetta. Ei uskalla huoletta nukkua. Kerrostalossa on joskus häiriötä yläpuolella asuvasta jengistä, jonka lapset alkavat hyppiä ja mellastaa aamuvarhain.
Hiljaisiin maaseutuöihin tottunut ei aina saa unta, jos kyläilee vilkassykkeisessä kaupungissa, jossa liikenteen melu on isompi. Täällä maalla voi vieras häiriintyä, jos joku virkku viljelijä on sadonkorjuutyössä seitsemältä aamusella tai jos viritetyt mopot metelöivät yömyöhään.
Joskus ihan omassakin taloudessa vierailee henkilöitä, jotka pilaavat toisten unet. Joku katselee aamuyöhön saakka rikosfilmiä tai soittaa täysillä rokkia. Me vanhukset olemme kovin häiriöherkkiä, kun vaivat ja kolotukset hidastavat uuteen uneen vaipumista.
Moni kokee yöunensa uhanalaiseksi, jos joku lähettyvillä kuorsaa kovaäänisesti. Joku tyytyy hankkimaan korvatulpat. Mutta jokunen tuttavapiirin rouvista ei enää viihdy siinä parisängyssä, jossa on vuosikymmenet saman ukon kanssa uinuttu. Usein riittää, kun siirtää vuoteet kauemmaksi toisistaan. Joskus ollaan ihan eri huoneissa, vähän kuin asumusero siis.
Joskus on miettinyt sitä, onko paljonkin univaikeuksia silloin, kun on vuorotyössä. Jos toisella viikolla on yötöissä ja toisella pitää lähteä hommiin aamusella, niin kuinka siihen rytmiin tottuu? Varmasti ainakin perheellisen on vaikeaa saada tarpeellinen määrä lepoa.
Vaikka ulkoiset olosuhteet olisivat ihan kunnossa, silti saattaa nukkuminen olla joskus vaikeaa. Jos pitää surra sitä, kuinka huomisissa YT-neuvotteluissa käy. Jos pitää pelätä, millaista on joutua leikkaukseen, jonka päivä on jo määrätty. Maksuvaikeudet voivat olla sitä luokkaa, että yöllä vain kieriskelee tuskaisesti unta saamatta. Huono omatunto voi kolkutella häiritsevästi.
Sitten joskus oikein hätkähtää ja huomaa, miten helposti me täällä rauhallisessa hyvinvointimaassa häiriinnymme. Kun maailmassa on miljoonia ihmisiä, joiden pitää koko ajan pelätä todellisia uhkia. Pakolaisleireissä on tuskin aina mukavat vuoteet ja levolliset olot. Näkevätköhän meidänkin ikäihmiset yhä painajaisunia sota-ajasta? Unilääkkeet, tai nukahtamislääkkeitäkös ne ovat, ovat kai paljon käytössä ainakin vanhainkodeissa.
Mymmeli
