Natoon liittymistä ei ratkaista Pälkäneellä eikä Putin kysy täältä toimilleen valtuutusta. Tavallinen ihminen ei pysty vaikuttamaan maailman, Euroopan tai Suomen turvallisuustilanteeseen. Vauhkoamisen sijaan kannattaa siis keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa.
Osaisinko ja pystyisinkö toimimaan poikkeustilanteessa? Kauanko selviäisin ilman sähköä tai nettiä? Mistä hankkisin vettä ja saisinko pidettyä pirtin lämpimänä talvella? Kuinka meidän kylällä hoidettaisiin kulku, tiedonvälitys ja naapuriapu?
Vesien ja metsien äärellä asuvalla maalaisella ei pitäisi olla mitään hätää. Järvet ovat täynnä kalaa ja niistä saa myös juomaveden.
Metsä on aina tarjonnut suomalaiselle sekä fyysistä että henkistä turvaa. Ihmisten turvattomuus on lisääntynyt sitä mukaa kun väki on pakkautunut asutuskeskuksiin ja menettänyt taitonsa toimia suomalaisessa luonnossa.
Jos joku haluaa tehdä sotilaallisesti tai terrorin keinoin pahaa, niin miten se täällä onnistuisi? Minkä sellaiselle kansalle mahtaa, joka asuu pitkin metsiä?
Edes ankarimmat sodat tai suurimmat kriisit eivät kosketa suoraan kuin pientä osaa suomalaisista. Vuoden 1918 taisteluiden aikaan tai jatkosodan kiivaimpina viikkoina ase kädessä oli vain muutama prosentti kansasta. Poikkeusoloissa olennaisinta on se, miten koko yhteiskunta saadaan pidettyä toimintakykyisenä.
Ydintehtäväänsä keskittyvät viranomaisorganisaatiot rajaavat nykyisin tarkasti, mikä niille kuuluu. Kriisitilanteessa sen sijaan syliin vyöryy ikäviä yllätyksiä, jotka eivät kuulu kenenkään vastuualueeseen.
EU on osoittautunut vaikeissa asioissa toimintakyvyttömäksi, eikä tieto tahdo kulkea viranomaisten välillä edes Suomessa. Vuodentakaisen pakolaiskriisin aikaan Suomella kesti viikkoja, että rajalle saatiin lähetettyä joku katsomaan, keitä maahan saapuu. Eteläisessä Euroopassa rajoja ei tahdottu saada ollenkaan hallintaan.
Pakolaiskriisi todisti silti, että suomalaiset eivät ole menettäneet toimintakykyään. SPR, seurakunnat ja yksittäiset kansalaiset osoittivat sekavassa tilanteessa valmiutta ja toimintakykyä.
Samalla tuli testattua se, miten vaikea on toimia nykyaikaisen propagandan kanssa. Tavalliset kansalaiset levittävät sitä ennennäkemättömällä vauhdilla ja teholla. Pakolaisvirtojen lähtöpisteissä väki on opittu ajamaan kaduille sosiaalisen median avulla. Myös meillä lietsottiin rasistista vihaa samalla keinolla.
Arvaamaton ja aseistautuva Venäjä on keikauttanut turvatasapainoa nopeasti. Maailman kriisipesäkkeiden sammuttamiseen hetkeksi suuntautunut Nato tuo nyt joukkoja Neuvostoliitosta eronneiden jäsenmaidensa turvaksi. Baltian puolustamista harjoitellaan Suomesta ja Ruotsista käsin, koska niiden kautta se myös tositilanteessa tapahtuisi.
Suomen tilanne on silti parempi kuin monien muiden Euroopan maiden. Asevelvollisuudesta luopuneet maat katuvat nyt päätöstään.
Muut luulivat Venäjän uhkan olevan ohi ja purkivat armeijoitaan. Suomi sen sijaan lähti poistomyynteihin materiaaliostoksille.
Meilläkin mietittiin, kannattaako enää varautua koko maan puolustamiseen, sillä edullisempaa olisi keskittyä turvaamaan suuret asutuskeskukset. Kysymys on älytön. Juuri harvaan asuttu ja omatoiminen maaseutu tekee maasta puolustus- ja toimintakykyisen kriisitilanteissa.
Sydän-Hämeessä on saatu Pertti Salmisen ansiosta laaja ja ajantasainen turvallisuustilannekatsaus muutaman kuukauden välein. Salminen toimi ennen eläkepäiviään muun muassa sotilasläänin komentajana, maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina, sotilasedustajana EU:ssa ja NATO:ssa sekä pohjoismaisten joukkojen apulaiskomentajana Nato-johtoisessa Bosnian operaatiossa.
Kyynäröllä asustava kenraalimajuri on edelleen tiiviisti tekemisissä puolustusvoimien, sotilastiedustelun ja suojelupoliisin kanssa. Salmisen osaamista käytetään muun muassa viranomaisten yhteistyötä kehitettäessä.
Turvallisuusluennoilla riittää aina uutta asiaa, sillä Venäjän vuoksi niiden kalvot ja sisältö vanhenevat nopeasti. Viime viikolla Venäjä oli juuri alkanut ydinaseuhittelun ja pari päivää myöhemmin alkoivat hävittäjien ilmatilaloukkaukset.
