Kun hirvijahtia taas näin syksyllä aloitellaan, nousevat hyvät hirvikoirat arvoon arvaamattomaan. Asiansa osaava koira löytää hirven pahimmastakin paikasta ja säätelee sen liikettä haukullaan. Ilman koirien työtä moni kaato jäisi haaveeksi.
Pohjois-Pälkäneen hirvimiehillä ei pitäisi tässä mielessä olla hädän päivää. Heidän jahtiinsa osallistuu nimittäin hirvenhaukunnan tuore piirinmestari Onnivaaran Cici, tuttujen kesken myös Sissi-nimeä totteleva kaksi ja puolivuotias jämtlanninpystykorvanarttu.
Sissin omistaa Kangasalla nykyisin asuva, Pälkäneen Salmentakaa kotoisin oleva Harri Hinkka. Hän kertoo, että nuoresta iästään huolimatta Sissi on käynyt läpi jo useita hirvihaukkukilpailuja.
–Ensimmäisen ykkösensä eli yli 70 pisteen tuloksen se haukkui jo kymmenen kuukauden ikäisenä. Sen jälkeen on ykkösiä tullut neljä kertaa. Viime joulukuussa Sissi haukkui yli 90 pisteen arvoisesti ja sen jälkeen päätin lähteä sen kanssa kokeilemaan piirimestaruuskisaan.
Syyskuun viimeisenä päivänä Hinkka ja Sissi starttasivat aamuneljältä kohti Mänttä-Vilppulaa, eikä reissua tarvinnut katua.
–Mukavalta se tuntui, kun olin ensimmäistä kertaa oman koiran kanssa tuon tason kisassa ja heti tuli voitto, Hinkka myhäilee.
Hirvenhaukkukokeet ovat päivän mittaisia, monivaiheisia tapahtumia, joissa koiran eri ominaisuuksia tarkkaillaan ja pisteytetään maastossa. Koira lasketaan irti kilpailumaastoon, jossa sen tulee etsiä hirveä. Kun ja jos hirvi löytyy, seurataan, miten koira sitä haukkuu, seuraa ja niin edelleen. Tuomarit antavat pisteitä eri osa-alueista ja yhteispisteet ratkaisevat sijoituksen. Piirimestaruudet ratkotaan nykyisin erikseen naaras- ja uroskoirien sarjoissa.
Hirvikoiramies toisessa polvessa
Harri Hinkan veri veti metsästyksen pariin lapsesta alkaen.
–Lähdin jo pikkupoikana monesti isän mukaan traktorilla hakemaan kaadettua hirveä metsästä. Metsästyskortin suoritin jo teini-ikäisenä ja siitä alkaen olen viihtynyt hyvin metsällä syksyn ja talven vapaa-ajat. Kesällä kiinnipitoaikana juoksutan ja uitan koiria, että pysyvät kunnossa jahtikautta varten, kertoo nykyisin 31-vuotias Hinkka.
Kangasalan asuntoonsa Hinkka ei ole koiraansa ottanut asumaan. Sissi saa olla hänen vanhempiensa luona Salmentakana, missä sillä on seuraa ja väljemmät tilat. Pihapiirin tarhassa on kolme lajitoveria, jotka ovat Sissin kanssa samaa rotua.
Harri Hinkka antaa mielihyvin tunnustusta ja kunniaa Sissin kasvattamisesta myös isälleen Juhani Hinkalle, joka on kasvattanut hirvikoiria jo ties kuinka pitkään.
–Kyllä isä on tehnyt paljon töitä sen kanssa, käyttänyt metsällä silloin, kun olen itse ollut töissä, kehaisee leipätyökseen tamperelaisessa koneenrakennusyhtiössä työskentelevä erämies talon vanhempaa hirvimiestä.
Syksyllä jahtiin ja jatkokarsintaan
Kaikki talon koirat ovat nykyisin jämtlanninpystykorvia, mutta Hinkat eivät tunnustaudu vain yhden rodun kannattajaksi.
–Kaikissa hirvikoiraroduissa on huippuyksilöitä. Nykyään näistä jämpteistä on tullut valtarotu, mutta meilläkin on ollut aiemmin monta harmaata norjanhirvikoiraa.
Sissillä on omistajansa mukaan hyvin jämptimäinen luonne.
–Se on vilkas ja energinen, hyvin liikkuva, mutta ei vihainen edes kaadolla. Se tulee mainiosti toimeen siskojeni lastenkin kanssa.
Sissiltä on oikeassa jahdissakin kaadettu jo neljä hirveä, vaikka sitä on käytetty melko säästeliäästi, jotta muutkin koirat päässeet hirvestyksen makuun.
Hinkka aikoo lähteä koiransa kanssa loppusyksystä hirvijahdin ohessa vielä aluekarsintoihin kamppailemaan paikasta SM-kisoihin.
