Maatilan poikaa kiinnosti tekniikka. Koneista suurimpia on veturi. Niinpä hän lähti Kuopion asemalle kysymään veturimiehiltä, millainen heidän työnsä on.
Veturimiehet näkivät nuorukaisen innon ja antoivat tämän hypätä kyytiin. Niin paineltiin kolme tuntia Kontiomäkeen ja sieltä Oulun junalla takaisin.
– Seitsemän tuntia veturin päällä riitti. Tiesin, että minusta tulee veturimies, Aaro Turunen sanoo.
Hän kouluttautui oppisopimuksella unelma-ammattiinsa.
– Höyryveturi oli kuin elävä olento, joka läähätti korpien keskellä. Se oli uskomaton elämys, kun lapioi tulipesään hiiltä ja piti sen liikkeessä. 35 asteen pakkasessa jokainen laakeri luistaa niin huonosti kuin voi, ja yhden reissun aikana sai lapioida seitsemän tonnia hiiltä. Mutta maatilan pojalle se oli vain hauskaa ja mielenkiintoista.
Kotiin palatessa mustasta hahmosta ei tosin erottunut kuin silmänvalkuaiset.
– Toki myös diesel- ja sähköveturit tulivat tutuiksi veturimiesaikana, mutta höyryveturi oli eksoottisin.
Veturimiehestä tuli kirjaedustaja
1970-luvun puolivälissä Pieksämäellä asustanut veturimies huomasi lehdestä ilmoituksen, jossa haettiin myyjää Suomen palontorjuntahistoria -teokselle.
– Opin lukemaan jo viisivuotiaana ja olen aina ollut kiinnostunut oppimisesta, koulutuksesta ja kirjoista. Sain jäsenluettelon ja lähdin vapaapäivinä kiertämään palomiehiä. Melkein jokainen halusi ostaa oman alan historian. Muutamassa viikossa olin ykkösmyyjä.
Aaro Turunen oli oppinut yrittäjyyteen jo vihannesviljelyn Savoon tuoneella kotitilallaan. Kirjakauppiaana hän hoksasi, millaista on olla oman itsensä herra vapaana yrittäjänä.
Hän myi kirjoja puoli vuotta veturimiehen hommien ohessa, kunnes keskittyi kokonaan kirjakauppaan.
– Kiersin rättisitikan kanssa ja kauppaa tuntui tulevan, sillä minulla ei ole vaikeuksia puhua ihmisten kanssa.
Tykkään olla vapaa ja tehdä itse
Aaro Turunen siirtyi pian myymään suurkustantajien teoksia ja valikoima laajeni kattamaan kaikki suurteokset, muun muassa legendaarisen Spectrum-tietokirjasarjan. 17-osaiseksi jättiläiseksi paisunut sarja maksoi useamman kuukauden palkan verran. Sen myyminen ei ollut nappikauppaa, vaan yksi tilaus tiesi melkein kuukausipalkkaa.
Turunen lähti kiertämään kirjojen kanssa opettajienhuoneita.
– Kun viides osa ilmestyi, sarjaa oli myyty jo 55 000 kappaletta, Turunen muistelee.
Kirjaedustajayrittäjänä Turunen pystyi valikoimaan eri asiakasryhmille sopivimmat ja kiinnostavimmat teokset. Parhaimmillaan tietokirjakauppiaalla oli seitsemän päämiestä, ja hän edusti kaikkia suurkustantajia.
1990-luvun laman aikoihin alalla siirryttiin puhelinmyyntiin. Turunenkin teki sitä aikansa ja päätyi pyörittämään kymmenien työntekijöiden puhelinmyyntifirmaa. Sen paremmin puhelinmyyjän kuin työnantajankaan rooli ei kuitenkaan tuntunut omalta.
– Tykkään olla vapaa ja tehdä mieluummin itse. Eikä siinä jäänyt viivan allekaan juuri sen enempää.
Myyjän työhön palannut kirjaedustaja lähti käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksiin sekä musiikkiopistoihin ja korkeakouluihin esittelemään alan lähdeteoksia
– Myös oma kiinnostus on aina vahvasti suuntautunut näille alueille ja osa teoksista oli myös tenttikirjoina
Vääränlaisia teoksia vääristä aiheista
Nettiaika vei tietokirjat lähes kokonaan. 14 vuoden ajan teoksia kehittämässä ollut Aaro Turunen syyttää alamäestä myös kustantajia.
– Alettiin tehdä kirjasarjoja väärästä aiheesta ja myös käsittelytapa oli pielessä. Eivät ne menneet kaupaksi.
Muun muassa messujen ansiosta Turunen teki vielä vuonna 2005 uransa kovimmat myyntiluvut, mutta alan alamäki oli jo aistittavissa.
– Tajusin, että parempaa ei ole tulossa. Ajattelin, että kirjakauppa-ala on 30 vuodessa nähty, ja on aika miettiä jotain uutta.
Turunen ryhtyi pyörittämään perustamaansa kirjojen nettikauppaa. Sen rinnalle löytyi sattumalta uusi ura Kukkian rannalta. Pari vuotta aiemmin Luopioisiin ihastuneet Aaro ja Riitta Turunen olivat löytäneet Niemikunnasta kirkonkylän vastarannalta tontin, josta alettiin kaataa puita talon tieltä.
– Kun kaataa hirveän määrän puita, niin syntyy hirveä määrä kantoja. Kun niitä alettiin nyppiä ylös, niin samalla nousi aarin verran maata ja kalliota. Tajusin, että sammaleinen maisema muuttuu kynnöspelloksi, eikä paikka ole enää sama, johon ihastuimme.
Turunen ajatteli, että kantojen hävittämiseen pitää olla joku muukin keino.
– Kaveri vinkkasi, että tilaa kantojyrsinyrittäjä.
Tyytyväiset asiakkaat parhaita myyjiä
Aaro Turunen törmäsi kantojyrsimeen ensimmäistä kertaa puutarhamessuilla, jossa hän oli myymässä kirjoja. Hän meni maahantuojan juttusille ja kyseli, missä näkisi koneen töissä.
Kauppamies osaa paitsi myydä, myös ostaa. Turunen hankki saman tien oman jyrsimen.
– Maahantuoja nauroi, että täytyyhän nyt kirjakauppiaalla yksi kantojyrsin olla.
Turunen ajatteli, että Suomi on täynnä vanhoja kantoja, ja joku muukin haluaisi varmasti päästä niistä eroon. Hän varasi kantojyrsin.fi -domainin ja muotoilijaksi valmistunut poika teki hienot nettisivut.
– Minulla oli yli 70 tilausta ennen kuin kone oli edes Suomessa, Turunen kertoo.
Hän oli lupaillut asiakkaille, että pihat hoidetaan juhannukseksi kuntoon. Kun konetta ei alkanut kuulua, Turunen joutui hankkimaan vuokralaitteen.
– Sen kanssa sain tehtyä kuumimpien asiakkaiden pihat.
Lopulta viivästynyt konekauppa peruttiin kokonaan, ja Turunen haki Helsingistä toisenmerkkisen koneen.
– Lähdin painamaan sen kanssa yötä päivää sateessa ja paisteessa. Uusia asiakkaita tuli koko ajan lisää, kun tyytyväiset ihmiset levittivät sanaa.
Kantoja kaskessa
Ensimmäisenä apajille lähteneet kantojyrsinyrittäjät pääsivät koluamaan neitseellistä maaperää.
Kymmenen vuotta sitten kantoja jyrsi vai muutama yrittäjä Suomessa. Nyt kilpailu alalla on kiristynyt, mutta Turunen on löytänyt keinot pärjätä kilpailussa. Hän on hankkinut isommat ja tehokkaammat koneet, joilla urakat hoituvat nopeasti. Lisäksi vuosien varrella on kehittynyt toisiaan työllistävä yrittäjäverkosto.
– Kun vanhat kannot alkavat loppua, niin pitää tehdä uusia. Sovin arboristien kanssa yhteistyöstä: kun minulta kysytään puunkaatotöitä, otan heidät kaatamaan, ja kun heillä syntyy kantoja, he pyytävät minut jyrsimään.
Yhteistyöverkosto on laajentunut vähitellen, ja se näyttelee jo merkittävää osaa palvelukonseptissa.
Rinnalle on tullut myös ajokoneiden maahantuontia. Kun Turunen ja yrittäjäverkoston kumppani tarvitsivat pientä konetta, jolla piha- ja puistopuut saa kuskattua pois paikkoja särkemättä, mies lähti ruotsalaistehtaalle tutustumaan laitteisiin. Reissun myötä hänestä tuli maahantuoja ja luopioislaisesta Soukkion verstaasta maahantuojan huoltopiste.
Mitään ei tule työtä tekemättä
Aaro Turusen yrittäjäura on kestänyt 40 vuotta. Ensimmäiset 30 vuotta mies teki työnsä kirjojen parissa ja viimeiset kymmenen vuotta hän on keskittynyt kantojen jyrsintään ja pihapuiden kaatoihin.
Kaikkea tekemistä on leimannut päämäärätietoisuus ja intohimoinen suhtautuminen työhön.
– Pitää tietää, mitä haluaa, ja tehdä töitä sen puolesta, niin kaikki alkaa johtaa kohti tavoitetta, työtä pelkäämätön yrittäjä sanoo.
Yrittäjän pitää myös olla ylpeä tekemisestään ja tuoda sitä rohkeasti esiin.
– Ei pidä pitää kynttilää vakan alla.
