Suuri suomalaisen terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden yhdistäminen ja kansallistaminen alkaa kaartua loppusuoralle. Ratkaisut ovat erilaisia tiheään asutuissa suurkunnissa ja nyt henkitoreissaan kituvissa pienkunnissa. Esimerkiksi Kehä kolmosen liepeillä ja sen pohjoispuolella ratkaisut eroavat pääkaupungin ydinkeskustasta. Kuntien tehtävät kuitenkin vähenevät kaikkialla ja valtuustot voivat keskittyä opetukseen, elinvoimaisuuden vankistamiseen, kulttuuriin ja liikuntaan. Jos nyt esimerkiksi Helsingissä sosiaalilautakunnan tehtävistä lainsäädäntö vastaa 95-prosenttisesti. Lapsille voi sentään vielä rakentaa ja pitää yllä kesäisiä leikkipuistoja, jos rahaa riittää.
Uudistuksen perusajatus on kaikkialla sama. Keskipisteessä terveydenhoidossa on potilas ja lastensuojelussa lapsi. Kritiikki kiehuu oppositiossa siksi, että Mehiläisen, Terveystalon, Aavan, Attendon ja Pihlajalinnan tapaiset menestyneet yksityiset palvelun tarjoajat pelottavat. Joillakin niistä on ollut rahaa poikimassa ulkomaisissa veroparatiiseissa. Tästä kiistattomasta ongelmasta päästään kuitenkin eroon sillä, että kilpailuttamisen yhteydessä pelisäännöt laaditaan läpinäkyviksi.
Nykyään pieniin pitkospuukuntiin on vaikea saada lääkäreitä harjoittamaan ammattiaan. Kun maakunnat ottavat johdon käsiinsä, pieniäkään kuntia ei jätetä palvelutta. Jatkossa kilpailuttamisen mansikkapaikoilla voittajilta edellytetään myös syrjäisistä alueista huolehtiminen. Nykyinen julkinen ylivalta ei ole siihen pystynyt.
Ruotsista on eräin osin otettu mallia, mutta sitä ei ole kopioitu. Oma hallituksemme uskoon pystyvänsä parempaan, vaikka naapurimaahan on kilpailuttamisen seurauksena syntynyt satoja uusia lääkäriasemia eri puolille Ruotsiin. Ruotsi on puolitoista kertaa suurempi maa kuin Suomi. Ja onhan meillä edelleen terveyskeskusverkosto perusterveydenhoitoa varten.
Kaikkien puolueiden, edellisen hallituksen johdolla laatima ratkaisuehdotus kompastui perustuslakivaliokuntaan. Nyt tämä karikko on kierretty ja Keskustan ajama maakuntamalli hyväksytty. Erikoissairaanhoito on keskitetty lähinnä yliopistokaupunkeihin, joissa kalusto ja pätevä henkilökunta on valmiina. Jotkut aluesairaalat saavat tyytyä vähempään, mutta ei ole epäilystä, etteikö kaikille töitä riittäisi.
Kun toteuttamiseen menee vielä pari vuotta, loiskiehunta asian ympärillä oudoksuttaa. Jos eduskuntaryhmät ottaisivat asian omakseen ja lopettaisivat irtopisteiden keräämisen, tämän kohtuullisessa kunnossa olevan kansan sairaat ja vanhukset saisivat vihdoinkin hyvää hoitoa ja hoivaa eli vastinetta vuosikymmeniä maksamilleen veroille. Eikä tarvitsisi kärsiä jonoissa. Minäkin saan lohjenneeseen hampaaseeni paikan sentään jo helmikuussa.
Martti Huhtamäki
