Mummon murinat
Mummo pistäytyi sukuloimassa Kauhajoella Pohjanmaalla. Siellä iäkäs serkku oli tyhjentänyt komeroitaan, ja kasa vuoden 1966 paikallislehtiä oli menossa hävitykseen. Piti ottaa yksi muistoksi ja tarkemmin tutkittavaksi. Kun on Luopioisissa tottunut tähän pulleaan ja värikkääseen Sydikseen, niin sikäläinen lehti tuntui ankealta. Ettei syyllistyisi puolueellisuuteen, todettakoon, että vuoteen 1990 saakka Kunnallistiedot -nimellä ilmestynyt oma lehtemmekin taisi pitkään olla mustavalkoinen ja melko ohut.
No joka tapauksessa tuo viisikymppinen lehti palautti mieleen muistoja menneitä ajoilta. Miten jäykkää ja virallista paikallinen uutisointi olikaan? Isokokoisia sivuja oli neljä. Valokuvia oli tässä numerossa kuusi: kolme ”pönöytskuvaa” virallisista tilaisuuksista, pelkästään miehiä, seurakuntatalon avajaiskuvassa kansanpaljous, jossa naisiakin. Lisäksi oli yksi kuva juhlapuhujasta.
Vuoden ensimmäisessä numerossa kerrottiin edellisvuoden pääasiat, kuten väkiluku 17.523, siis kirkonkirjojen mukaan. Kirkkoon kuulumattomia ei mainittu. Netistä löytyi nykyinen luku 13.762 asukasta. Muuttotappiokunta siis. Urheilusavutuksia esiteltiin, etenkin painissa ja pesäpallossa oli pärjätty. Nykyään kauhajokelaisia näkyy koripallopeleissä, tosin monet pitkät pojat vaikuttavat ulkomaalaisilta.
Vuonna 1965 oli kunnasta yritetty tehdä kauppalaa, mutta ei valtioneuvosto suostunut. Muistatteko, mikä se kauppala oli? Nuoret tuskin tietävät koko sanaa, kun nyt on kaikkialla vain kaupunkeja. Tuolloin oli vietetty kunnallishallinnon alkamisen satavuotisjuhlaa. Kerrottiin myös Paikallislehtien liiton 20-vuotisjuhlasta, jossa puhuja hehkutti: ”Katsomme tulevaan aikaan, jossa sivuluvultaan laiha paikallislehti on yhtä arvossapidetty kuin mikä tahansa pulska päivälehtikin.”
Kansalaisopisto oli päässyt vauhtiin. Kerrottiin, että oppilaita oli yli seitsemänsataa. No me muistamme, miten hienoa oli, kun esimerkiksi englantia pääsi opiskelemaan, vaikka ei aikoinaan oppikouluun päässytkään.
Mainoksia oli lehdessä jo kohtuudella, mustavalkoisia. Oli yksi poikkeus, jossa osa tekstistä oli isoin punaisin kirjaimin, mutta se olikin maalikaupan mainos. Osuuskaupat olivat näkyvästi esillä, samoin elokuvateatterit Joku ilmoitteli:” Ostan rajattomasti teuraskarjaa ja porsaita.”
Seurakunnalliset ilmoitukset olivat melkein samanlaiset kuin nyky-Sydiksessä, mutta kastettuja lapsukaisia ei kerrottu. Outoa oli toki se, että kuolleista ja vihityistä mainittiin ammatit: oli hitsaajaa ja leipuria, tilallisen leskeä tai talollisen tytärtä. Varsinaisia kuolinilmoituksia ei lehdessä näkynyt.
Vuoden eka numerossa kiiteltiin saaduista joululahjoista työnantajia ja asiakkaita. Yhdeksän kiittäjistä oli niitä, jotka kuskasivat maitoa meijereihin. Enää ei taida se ammattikunta olla yhtä suuri. Kaikkien lääkäreitten ilmoitukset olivat näkyvällä paikalla. Erikoista oli tuolloin, että kunnassa oli erityinen tuberkuloositoimiston lääkäri. Taisi tubi olla silloin vielä voimissaan.
Yksi outo ilmoitus oli Sekalaisia-palstalla: ” Täten kadonneena kuoletetaan nimismiehen XX:lle 28.7.1964 myöntämä henkilöauton yksityisajokortti N 😮 xxx.” Mitenkähän tuollainen asia nykyisin hoituisi?
Mymmeli
