Musiikkiin voi purkaa kaikki tunteet

John C. Fogertyn nimi on tuttu suurimmalle osalle niistä, jotka ovat hiemankin perehtyneet 1960- ja 1970-luvun populäärimusiikkiin. Luopioislainen Eero Itkonen, 30, tutustui amerikkalaismuusikon johtaman Creedence Clearwater Revivalin levytyksiin jo alle metrin mittaisena, sillä isänsä ja setänsä lukeutuvat maakunnan innokkaimpiin CCR-diggareihin.

– Kuulokkeilla kuuntelin niitä biisejä ahkerasti. Ja kun muutama vuosi myöhemmin kaverit veivät Rautajärven koululla pidettyihin levyraateihin 1990-luvun tähtiä eli kaikenlaisia Dj Boboja, niin minä vein CCR:ää, Itkonen naurahtaa.

Kohta vuoden verran mies on saanut soitella itsekin aktiivisesti Creedence-matskua, sillä pitkän soittoharrastuksen jälkeen hän on saanut ympärilleen bändin, jonka leipälaji on juuri Fogerty-sävellysten sekä muidenkin vuosikymmeniä sitten ilmestyneiden rock-klassikoiden esittäminen.

Kokoonpanon nimi on Gunslinger. Se viittaa yhteen Fogertyn soolourallaan levyttämään lauluun. Ryhmä tekee teemakeikkaakin CCR:n merkeissä, mutta yleensä lavalla soitetaan vuosina 1968–1973 toimineen kalifornialaisbändin tuotosten ohessa muutakin. Ainakin Stevie Ray Vaughanin, Status Quon, Beatlesin ja Neil Youngin kappaleita.

Yhtyeessä musisoivat laulusta ja akustisesta kitarasta vastaavan Itkosen lisäksi tamperelaiset Tomi Carlson (kitara ja taustalaulu), Simo Jalava (kitara ja taustalaulu), Reijo Lehto (basso) ja Jan-Patrik Helenius (rummut).

– Toiseksi nuorin jäsen on nelikymppinen. Ikäero ei haittaa, ja koen vain kunniaksi saada heittää tätä musaa tuollaisten konkarien kanssa, joilla on vahva soittotausta, Itkonen toteaa.

 

Rockia laajalla skaalalla

Itkonen tarttui kitaraan yhdeksänvuotiaana. Soitin oli saatu lahjaksi jo jokusia vuosia aiemmin, mutta viimein oli tullut aika poimia se seinältä roikkumasta.

– Sanoin isälle, että opettaisi minut soittamaan. Olisikohan hän opettanut minulle neljä sointua, ja siitä lähdin sitten itse eteenpäin. Varsinaisia soittotunteja en koskaan ottanut. Alakouluaikana pyöri bändikerho Rautahovin alakerrassa, ja sieltä ponnistettiin parille keikallekin, Itkonen muistelee.

Hän kertoo treenanneensa esimerkiksi joitakin Juice Leskisen biisejä. Elettiin kuitenkin grunge-tyylin kulta-aikaa, ja Nirvana soi joka paikassa. Niinpä Itkonenkin ehti kokeilla myös rankempia soittotyylejä.

Gunslingerin muodostavat Tomi Carlson (edessä vasemmalla), Eero Itkonen, Simo Jalava, Jan-Patrik Helenius (takana vasemmalla) ja Reijo Lehto.
Gunslingerin muodostavat Tomi Carlson (edessä vasemmalla), Eero Itkonen, Simo Jalava, Jan-Patrik Helenius (takana vasemmalla) ja Reijo Lehto.

– Ajan mittaan oli vaikka minkälaisia virityksiä. Kaikki bändini soittivat erilaista musaa. Se laajentaa musiikillista ymmärrystä hienosti. Punkistakin löytyy komeita juttuja, samoin heavyn puolelta. Esimerkiksi soundillisesti. Tiettyjen heavy-laulajien äänenkäyttö on antanut itsellekin lisäpotkua. Äänessä pitää olla hieman kapinaakin. Ei pelkkä puhdas suorittaminen riitä.

Varsinkin Deep Purplen kaltainen vanha heavy rock on antanut musiikillisia eväitä Itkosellekin. Gunslingerin riveissä ei kokonaissointia vedetä kuitenkaan turhan raskaaksi. Ei silti, pannassa on myös softimpi ja popahtavampi soundi. Gunslinger katsoo olevansa vanhakantainen rock-combo tietyin blues- ja country-maustein.

– Vaikka keikkaohjelmistoomme mahtuu melko laaja-alaista tavaraa, niin homman nimi kaikkiaan on kuitenkin se perusrock.

 

Kotikylälle laulamaan

Gunslingerillä on ikää vasta noin vuosi, mutta soittamaan on päästy jo muun muassa kahteen Tampereen legendaarisimpiin kuuluvaan live-mestaan eli Tullikamarin Klubille sekä Telakalle. Sydänhämäläiset saivat bändin keikkakunnosta näytteen muutama kuukausi sitten Rautajärvellä Elotähkässä. Pian sinne on tulossa uusi esiintyminen.

– Joulukuun 10. päivänä pistetään taas rokiksi. Oikein odotan, että saan vanhalla kotikylällä laulaa jälleen esimerkiksi sellaiset koko bändin ihan viimeiseen rytistykseen haastavat klassikot kuin Screamin’ Jay Hawkinsin säveltämä ja CCR:n myöhemmin versioima I Put A Spell On You sekä Led Zeppelinin vauhtipala Rock And Roll, Itkonen innostuu.

Esiintymislavalle nouseminen ei ole hänelle mikään ylenpalttisen jännityksen sävyttämä työrupeama. Päinvastoin, mies kokee saavansa purkaa omia tunteitaan eri fiilistä edustavien biisien kautta. Tämä pätee niin treeneissä kuin keikallakin.

– Jos oikein pännii, niin joku kova rock-laulu muuttaa tympääntymisen sellaiseksi positiiviseksi raivoksi. Vastaavasti jonkun melankolisen biisin tulkitsemiseen voi kanavoida omaakin murhemieltänsä. Olen pohjimmiltani herkkä tyyppi, ja musiikin avulla olen aina purkanut kaikenlaisia tunteitani.

Itkonen muutti pari kuukautta sitten Hämeenlinnasta takaisin vanhalle kotiseudulleen. Hän asuu Luopioisisten Kirkonkylässä avovaimonsa kanssa. Työkseen mies toimii hoitajana ensihoitoyrityksessä. Sairaanhoitajan opinnot ovat meneillään.

Eero Itkoselle musiikki on aina ollut tärkeä henkireikä. Mies keskittyy nykyään etenkin laulamiseen, mutta toki kitarakin yhä kädessä pysyy.
Eero Itkoselle musiikki on aina ollut tärkeä henkireikä. Mies keskittyy nykyään etenkin laulamiseen, mutta toki kitarakin yhä kädessä pysyy.