Itsenäisyyspäivä on sekä Suomen että kotiseudun juhla. Yhteen kuntaan voi mahtua monta itsenäisyysjuhlaa, jos eri alueilla on vahva identiteetti ja tiivis yhteenkuuluvuuden tunne.
Kangasalla itsenäisyyttä juhlitaan kolmessa paikassa yhtä aikaa. Kangasala-talolle muuttaneen pääjuhlan lisäksi Sahalahdella ja Kuhmalahdella elää vahvasti oma juhlaperinne.
Sekä Kangasala että Pälkäne ovat pyrkineet tuorestamaan ja keventämään itsenäisyysjuhliaan. Sen sijaan kylien juhlia vietetään perinteiseen tapaan veteraanihengessä.
Juuri oman kylän veteraaneilla omia itsenäisyysjuhlia kuntaliitoksien jälkeen perusteltiinkin. Sahalahden kotiseutu- ja seurakuntaväki lupasi kokoontua Kontulaan ainakin niin pitkään, kun yksikin veteraani on mukana juhlassa. Kuhmalahdella on seurattu samaa mallia.
Lupaus on täyttymässä näinä vuosina. Kuhmalahden juhlassa oli mukana enää kaksi rintamalla palvellutta veteraania: Esko Haaparanta ja Antti Lindholm. Sahalahden juhlaan osallistuneista enää Matti Toukonen kuuluu siihen ryhmään, joka reilut 75 vuotta sitten lähti sotiin Kontulan pihasta.
Itsenäisyysjuhlissa tehdään arvokasta kotiseututyötä. Oman väen kesken vietetty perinteikäs juhla tiivistää yhteisöä. Paikallisidentiteetin vaaliminen nauttii myös emäkunnan arvostusta. Esimerkiksi tämänvuotisessa Kontulan juhlassa puhui kunnanhallitusta johtava Heikki Lyytinen. Ilmavoimien komentajan tehtävistä kahdeksan vuotta sitten reserviin siirtyneen kenraalin jälkeen Kangasalan mieslaulajat nostatti ihokarvoja Veteraanin iltahuudolla ja Finlandia-hymnillä.
Tätä isänmaalliset ihmiset itsenäisyysjuhlaltaan haluavat, ja sen vuoksi kylien väki täyttää juhlatalot. Jos Kuhmalahdella on reilut 50 ja Sahalahdella toista sataa juhlijaa, asukaslukuun suhteutettuna Kangasalla pitäisi saada liikkeelle pitkälti toista tuhatta ihmistä.
Penkit täyttäneet sahalahtelaiset ja kuhmalahtelaiset ovat osoittaneet, ettei omien itsenäisyysjuhlien tarve on ainakaan vähentynyt.
