Folkia, kelttiä, irkkua ja rockia

Basisti Mikko Kaipaisen (vasemmalla) mukaan Greenrose Fairen keikoilla käy ihmisiä, jotka haluavat viihtyä ja haluavat myös mukavaa musiikkia. Kuvassa Kaipaisen lisäksi vasemmalta Hanna Heinonen, Tomi Hyttinen, Salla Rimmi, Petri Hannuksela ja Niilo Sirola. (Kuva: Pauli Borodulin)

Pälkäneläinen Mikko Kaipainen pakkaa vapaa-ajallaan basson mukaansa ja lähtee rokkaamaan tamperelaisen folkrock-bändi Greenrose Fairen riveihin.

Aiemmin paikallisessa Mikko Huuhtanen & Huuma -yhtyeessä musisoinut Kaipainen lähti vuosi sitten etsimään itselleen lisää soittomahdollisuuksia, ja eräänä perjantai-iltana nettipalstalta vastaan tuli Greenrose Fairen basistinhakuilmoitus.

– Minulla oli yksi bassoni myynnissä ja omaa ilmoitustani katsoessani ajattelin huvikseni kurkistaa heidän ilmoitustaan. Otin bändiin yhteyttä, kun kuulin Youtubesta heidän videoitaan ja tykkäsin kovasti, Kaipainen kertoo.

Koesoiton kautta Kaipainen liittyi Greenrose Fairen karavaaniin.

 

Heviä ja kansanmusiikkia

Viitasaarelta kotoisin oleva Mikko Kaipainen aloitti aikoinaan musiikin harrastamisen hevi- ja rokkimeiningeissä. Hänen historiaansa mahtuu myös musisointia kansanmusiikkiyhtye Rätvänässä, johon on kuulunut myös tätä nykyä soolouraa tekevä laulaja Paula Vesala.

Nykyinen yhtye on tarjoillut pälkäneläismuusikolle uusia tuulahduksia, sillä Greenrose Fairen irlantilaistyylinen folkrock eroaa tyylillisesti miehen aiemmasta musiikkitaustasta.

– En edes oikeastaan tiedä, haluammeko kategorisoida musiikkiamme irlantilaistyyliseksi eli irkkumusiikiksi. Soitamme poljennollista folkrockia, jossa on toki paljon keltti- ja irkkuvaikutusta, Kaipainen kuvailee.

 

Tekeillä kokoelmalevy

Greenrose Fairen taru alkoi miltei kymmenen vuotta sitten vuonna 2007, kun rokkitaustaiset muusikot Niilo Sirola ja Tomi Hyttinen halusivat alkaa tehdä hieman aiempaa erilaisempaa, akustisempaa musiikkia.

Bändi alkoi rakentua, kun kosketinsoittaja Petri Hannuksela ja laulaja Salla Rimmi liittyivät remmiin. Matkan varrella viulistit ja basistit ovat hieman vaihtuneet, ja nyt yhtyeen tuoreimman jäsenen Kaipaisen lisäksi viululla tahteja musisoi Hanna Heinonen.

Tällä hetkellä Greenrose Faire valmistelee yhtyeen kymmenvuotisjuhlavuonna ilmestyvää kokoelmalevyä, joka sisältää myös yhden uuden kappaleen. Lisäksi katseet on jo suunnattu bändin neljänteen levyyn, joka on Kaipaiselle ensimmäinen levytys Greenrose Fairen kanssa.

 

Täyttä jammailua Hollannissa

”Sattumalta Pälkäneelle päätynyt” Mikko Kaipainen on soittanut Greenrose Fairessa vuoden päivät. Yhtye valmistelee parhaillaan ensi vuonna ilmestyvää kokoelmalevyä. (Kuva: Pauli Borodulin)

Greenrose Faire on soittanut niin kotimaisilla lavoilla kuin ulkomaillakin. Talviaikaan keikkailu on satunnaisempaa, mutta kesäisin bändi kiertää ympäri Suomea erilaisilla festivaaleilla ja esimerkiksi keskiaikamarkkinoilla.

Viime huhtikuussa bändin tie vei keskelle Euroopan kevättä, kun yhtye matkasi Hollantiin ja Elfia-festivaalin päälavalle.

– Festareilla oli viikonlopun aikana 25 000 ihmistä, ja soitimme päälavalla puolentoista tunnin setit molempina päivinä. Bändi oli ollut jo edeltävänä syksynä toisella vastaavanlaisella Elfia-festarilla toisella paikkakunnalla Hollannissa. Paikalliset olivat tykänneet niin, että halusivat meidät nyt keväälläkin festareille soittamaan, Kaipainen kertoo.

Keikoilta ei tanssia ja meininkiä puuttunut.

– Heti, kun ensimmäinen biisi lähti soimaan, niin yleisö otti temmosta kiinni ja alkoi saman tien tanssia. Niin ne jorasivat koko puolitoista tuntia alusta loppuun. Oli kyllä erittäin hienoa soittaa siellä.

Yhtyeen musiikki on saanut radiosoittoa niin Keski-Euroopassa kuin Amerikassakin asti, ja ovatpa myös toiset muusikot innostuneet soittamaan Greenrose Fairen kappaleiden cover-versioita.

Kaipaisen mukaan Greenrose Fairen muusikoiden kanssa on hienoa nousta lavalle viihtymään ja viihdyttämään.

– Bändin jäsenet ovat todella hyviä tyyppejä ja ihania ihmisiä, joiden kanssa on mukavaa viettää aikaa muutenkin. Muusikkoina he ovat erittäin, erittäin päteviä. Bändiin sisään pääseminen on ollut sen suhteen todella helppoa.

Bändikavereidensa lisäksi Kaipainen antaa kiitosta kotiväelleen.

– Eihän muuten päivätyötä tekevä, perheellinen ihminen pystyisi lähtemään yhtyeen kanssa keikkareissuihin ja viikonloppurientoihin ellei kotoa olisi vahva tuki. Vaimolle kiitokset, että hän antaa minun irrota ja lähteä viikonlopuiksi rokkaamaan.

 

Osaamista omalla kylällä

Kaipaisen perhe on asunut Pälkäneellä nyt neljä vuotta. Mikko Kaipainen kertoo, ettei heillä vaimonsa kanssa ollut ennen muuttoa pääkaupunkiseudulta oikeastaan mitään käsitystä koko Pälkäneestä, mutta päätös suunnata Sydän-Hämeen sydämeen on osoittautunut lapsiperheelle lottovoitoksi.

Myös oman kylän musiikkiympyrät ovat tulleet Kaipaiselle Mikko Huuhtasen & Huuman lisäksi tutuksi muun muassa Elävän musiikin yhdistyksen Sykkeen konserttilavoilla.

– Minä tykkään, täällä on virkeää ja osaavaa porukkaa. Taitavaa jengiä, jolla on paljon kokemusta ja näkemystä. Tuo vanha kaarti saisi soitella vieläkin enemmän, mutta sitten täällä on hyvää nuorempaakin soittajaikäluokkaa.

– Vaikka on pieni kylä, niin on oikein aktiivinen ja miellyttävä. Se on tavallaan helpottanut sitä kotoutumistakin kylälle, kun vastaanotto on ollut hyvä ja on päässyt sisään kuvioihin.

Entäpä kuullaanko Greenrose Fairen tahteja tulevaisuudessa kotikylällä Pälkäneellä?

– Kyllä me olemme pikkuisen heitelleet verkkoja vesille ja itse asiassa, jos meidät tänne halutaan, niin kyllähän me tulemme, Kaipainen sanoo.

Kommentointi on suljettu.