”Kultaomenia hopeamaljoissa”

”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat” (San. 25. 11.) Juhani Vuorinen kirjoitti aivan oikein (SHL 4.1.), että sanoilla on merkitystä, sillä niillä todellakin on merkitystä.  Sanojemme merkitys ulottuu aina iankaikkisuuteen saakka.

Koska asiat on hyvä perustella ymmärtääksemme ne oikein, perustelen tätä asiaa Jumalan sanalla. ”Sillä vaikka taivas ja maa katoaa, niin Jumalan sanat eivät koskaan katoa”. (Matt. 24. 35.)

Kanssakäymisessä toinen toistemme kanssa voimme olla rakentamassa rauhaa, sillä ; ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan”  (Snl. 15: 1.) ”Öljy ja suitsuke ilahduttavat sydämen, samoin ystävän lempeys ja hänen alttiit neuvonsa”.  (Snl.27.9.)

Jeesus puhuu meille vakavia sanoja  (Matt. 12: 34, 36, 37):  ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, ja paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mutta minä sanon teille; jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi”. (Matt. 12: 34, 36, 37)

Ihmisen sydämestä lähtevät niin hyvät kuin pahatkin ajatukset ja niistä muodostuu sitten puheemme ja loppujen lopuksi myös tekomme.

Annetaan Jumalan sanallaan puhdistaa ja Jeesuksen, uskon kautta asua sydämessämme, niin hän muuttaa meitä hänen itsensä kaltaisuuteen. Ollaan valmiita kylvämään hyviä sanoja lähimmäistemme elämään kukin oman persoonallisuutemme mukaan ja -rajoissa.

”Moni viskoo sanoja kuin miekan pistoja, mutta viisasten kieli on lääke”(Snl. 12:18).

Psalmissa 141: 3 pyydetään: ”Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea”.

Muistan aina äitini opetuksen pikkutyttönä ollessani, kun hän neuvoi minua olemaan kiroilematta, vaikka muut sitä tekisivätkin. Perusteluna hänelläkin oli Jumalan sana Raamatusta. ”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja, samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.(Jaak. 3: 9 -10.)

Kun juttelemme ihmisten kanssa, niin ei puhuta pahaa toisista ihmisistä, vaan jos ei ole hyvää sanottavaa, niin ei puhuta sitten ollenkaan. Eikä ”lausuta väärää todistusta” sillä se on kahdeksas Jumalan kymmenestä käskystä.

Kaikista suurin käsky on rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme. Näin uskonpuhdistuksen merkkivuotena on hyvä miettiä kansamme, jota kyllä sanotaan kristityksi kansaksi, nykytilaa.

Jesajan kirjassa kerrotaan kuinka Jumala muinoin Jesajan kautta sanoi valitulle kansalleen, Israelille seuraavasti: ”Niin Herra sanoi: Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana. Heidän pelkonsa minun edessäni on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista”. (Jesaja 29:13)

Edelleen: ”Mitä se siis sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut”, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. (Room. 10: 8- 10, 13)

Ja vielä lopuksi: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee” (Snl. 4:23).

Asta Metsomäki