Syödään yhdessä: Lapsiperheiden ruokailutottumukset korjaantuvat parhaiten kannustuksen kautta

Ruokailo on jaettuna paras

Ravitsemuspäällikkö Hilpi Linjama painotti ruokailon tärkeyttä.

– Ruokailu on enemmän kuin syömistä, tiivisti Kangasalan kunnan ravitsemussuunnittelija Hilpi Linjama Pälkäneen kunnan järjestämässä Syödään yhdessä -yleisötilaisuudessa, jossa lasten ja perheiden ruokatottumuksia ja uusia ravintosuosituksia pohdittiin joukolla Nuijantalossa.

Tapahtuma oli Pälkäneen kunnan 100 luukkua Suomen itsenäisyyteen -sarjan luukku numero 10.

Kaikesta valistuksesta huolimatta suomalaisten ruokailutottumuksissa on edelleen korjattavaa. Hilpi Linjama muistutti, että jo kaksivuotiaiden suomalaislasten sokerin ja suolan saanti ylittää suositusarvot, ja pehmeitä rasvoja käytetään edelleen liian vähän.

Lisäksi ongelmana on kiire: aikuisilla ei ole aikaa aterioiden suunnitteluun eikä yhdessä lasten kanssa syömiseen.

Ja sitten tarvitaan vielä ilo. Lautasmalli ja perheen yhteinen ruokailuhetki ovat teoriassa kohtuullisen helppoja asioita, mutta jos niitä noudatetaan väkisin ja vaativassa hengessä, lopputulos ei ole hyvä kaikesta yrittämisestä huolimatta.

Tilaisuuden ytimenä olikin pohtia sitä, miten terveellinen ruoka ja miellyttävä ruokailutilanne yhdistyvät. Sama asia tulee vastaan kouluissa, päiväkodeissa ja kodeissa.

 

 

Alakoululaisten hampaat tarkkailussa

Suuhygienisti Anu Bjurström kertoi, että Pälkäneellä ja Kangasalla lasten hammasterveysindeksi on valtakunnan keskitasoa. Se tarkoittaa, että korjattavaa on.

5–7 -vuotiaista pälkäneläislapsista 80 prosenttia on täysin tervehampaisia, mutta 5. luokalla enää puolet. Alakoulun aikana tapahtuu siis jotakin, johon pitää tarttua. Siksi kolmasluokkalaiset saavat muun muassa yksilöllisen harjausopetuksen, jossa harjaustulos tutkitaan plakkivärin avulla.

– Lapset harjaavat hampaitaan sillä taidolla kuin heillä on. Harjaaminen ei ole aina helppoa. Opastamme jokaista yksilöllisesti: mihin juuri sinun kannattaa kiinnittää huomiota, Bjurström selitti.

Harjausopetuksen tarkoituksena ei ole moittia ja syyllistää lapsia. Päinvastoin tarkoitus on antaa niin positiivista palautetta kuin mahdollista.

– Pyrimme antamaan ohjeet niin päin, että hienoa kun muistat harjata, ja kun tuota ja tuota asiaa vielä parannat, niin sitten on tosi hyvä, Bjurström kertoi.

Samalla kuin hampaista, lapsen ja vanhempien kanssa keskustellaan muistakin lapsen elämän tärkeistä asioista: kavereista, harrastuksista, koulusta.

Kun lapsia kannustetaan hyvään hammashoitoon, vanhempia ohjeistetaan tiukasti tarkistamaan perheen ruokailutottumukset. Nykyperheiden kiireisessä aikataulussa päivittäiset ateria-ajat ovat usein epäsäännölliset, ja varsinkin välipalat ja juomat sisältävät liikaa sokeria.

Pälkäneen kunnan ruokahuoltopäällikkö Seija Snäkin-Laitinen kertoi, että sama tarkistus tehtiin päiväkotien ruokalistoissa, ja välipalojen sokeria vähennettiin, niin että nyt käytössä oleva lista on suositusten mukainen.

– Pälkäneellä koulut ovat hienosti mukana lasten suun terveyden edistämisessä, Anu Bjurström kiitti.

Koulujen ja varhaiskasvatuksen tekemästä yhteistyöstä huolimatta päävastuu alakouluikäisen syömisestä ja hampaiden hoidosta kuuluu vanhemmille.

 

 

Selkeys ja sallivuus auttavat

Mia Sorri (vasemmalla), Hilpi Linjama ja Seija Snäkin-Laitinen olivat tyytyväisiä keskustelun tulokseen.

On tunnettu tosiasia, että lapset pitävät selkeistä ruuista, joiden osat on helppo erottaa toisistaan. Voileivät ja salaatit maistuvat paremmin, kun saa itse koota ne.

– Lapsia voi jopa pelottaa maistaa ruokaa, josta he eivät erota, mitä siinä on. Tällaisia asioita me aikuiset emme aina tule ajatelleeksi, Hilpi Linjama totesi.

Pälkäneen kunnan ruokahuoltopäällikkö Seija Snäkin-Laitinen kertoi, että kun kouluissa otettiin valmiiksi sekoitetun salaatin tilalle käyttöön komponenttimalli, jossa kaikki salaatin osat ovat erillään ja jokainen voi koota niistä mieleisensä annoksen, vihannesten syöminen lisääntyi huomattavasti.

Valinnanvapaus ja sallivuus tekevät koko ruokailutilanteesta miellyttävämmän.

– Pieni lapsi on luonnostaan ruuan suhteen varovainen ja valikoiva, joten uusiin makuihin ei totuta hetkessä, sanoi terveydenhoitaja Kirsi Urkko.

– Ei kuitenkaan pidä lähteä liikaa mukaan lapsen valikoivuuteen. Jos pöydässä oleva ruoka ei kelpaa, lapsen voi poistaa pöydästä sanomalla, että hyvä on, sulla ei ole nälkä, joten ei tarvitse istua tässä. Suomalainen lapsi ei kuole nälkään sellaisessa perheessä, jossa ruokaa laitetaan ja tarjotaan säännöllisesti, Urkko neuvoi.

Sapere-ruokakasvatusmenetelmä, jossa ruoka-aineisiin tutustutaan kaikkien aistien avulla, on yksi tapa antaa lapselle tilaa makujen maailmassa. Saperen periaatteita noudatetaan muun muassa Pälkäneellä varhaiskasvatuksessa.

 

Hyvä malli tarttuu

Terveydenhoitaja Kirsi Urkko muistutti, että syömiseen liittyy aina voimakkaita tunteita – varsinkin lapsilla.

Kaikki ei aina mene niin kuin vanhemmat toivoisivat, mutta kannustaminen ja palkitseminen auttaa ruokailun sujumista paremmin kuin komentaminen. Aikuisten olisi hyvä kyseenalaistaa omia, ehkä lapsuudenkodin perintönä tulleita ajatuksiaan.

Pitääkö lautanen aina syödä tyhjäksi? Ruualla ei saa leikkiä, mutta missä kulkee leikin ja ruokaan tutustumisen raja?

– Ikävät kokemukset ruokailutilanteista jäävät helposti lapsen mieleen, joten aikuisen on syytä harkita, mitä sanoo, Urkko muistutti.

Lapsiperheiden ruokatottumusten suurimpina ongelmina hän näki säännöllisen ruokarytmin katoamisen, valikoiman kapenemisen, epäterveelliset juomat ja välipalat sekä D-vitamiinin saannin vähenemisen. Usein ongelmien taustalla on vanhempien kiire ja tavallisen kotiarjen pirstoutuminen liian moniin menoihin ja harrastuksiin.

Paras tapa korjata lapsen ruokaongelmia on tehdä ryhtiliike koko perheen ruokailutottumuksissa. Sillä on kauaskantoiset seuraukset.

– Lapset oppivat vanhemmilta huonot mallit, miksi he eivät oppisi hyviäkin? Kirsi Urkko sanoi.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>