Havaitsin vasta äsken, että lukupaketti S-HL 11.1. oli päässyt piiloutumaan lukemattomien lukemattomien lehtien kasaan, eli tutustuin siihen vasta nyt. Lehti oli edelleen tuoreempi kuin monet etelän valtameediot julkaisupäivänään. Erityisesti pidin Mymmelin ideasta miesasianaiseksi ryhtymisestä.
Itse puhuisin suoraan miesten suojelusta, ja siinä keskittymisestä erääseen mieslajin uhanalaisimmista alalajeista, suomalaiseen mieheen, Homo Fennicus, vrt. suomenhevonen. Lajin rodulliset ominaispiirteetkin on jo määritetty, kiitos ruotsalaisten eugeniikkaeksperttien suorittamien, suomalaisiin visakalloihin kohdistuneiden laajojen mittausten.
Ensi silmäyksellä suojelutarve näyttäisi olevan niin suuri ja polttava, että suojelijanvirkoja pitäisi perustaa ainakin maakunta-, ellei peräti kuntatasolle asti, ja toimintaa koordinoimaan Helsinkiin Ylisuojelijan johtama keskusvirasto. Mutta, mutta, haaveet kaatuu, kuten piisinikkari niin osuvasti toteaa. Eipä taitaisi Suomesta löytyä riittävän monta miesasian ajajaa, ei ainakaan yhtä intomielistä ja kiilusilmäistä kuin feministipuolelta äijäfeministeineen (mikä ilmaisu, ihan kuin setätäti) ja mitään kahdeksasta neljään leipäpappeja emme halua.
Tarkemmin ajatellen tulinkin toisiin aatoksiin, kuten hallitus vene/mopoveron suhteen. Tarpoessaan märin reinoin umpihangessa, päin myrskyn siivittämää räntäsadetta suomalainen mies on omimmassa elementissään, eikä kaipaa mitään suojelua, korkeintaan hieman pitempää juoksulankaa (ja silloin tällöin pätkän makkaraa ja rapsutuksen leuan alta).
Hannu Uusikartano
Valkeakoski/Puutikkala
