Kuntien hankintapykäliä on laadittu ja tiukennettu hyvä veli -järjestelmän kitkemiseksi. Urakoita ja tilauksia ei enää voi vanhan maantavan mukaisesti suhmuroida kavereille.
Kilpailutusta opetellessaan kunnat ovat ajautuneet ojasta allikkoon. Kunnantalolle ei enää tilata edes käyntikortteja kilpailuttamatta. Viranhaltijat eivät uskalla tehdä mitään, koska kaikkeen tekemiseen liittyy hankintoja.
Kuntaliitokset ja hankintarenkaat ovat vieneet hankinnat paikallisten tekijöiden ulottumattomiin. Kyläkoulua joustavasti palvelleelle kyläkaupalle on lopullinen kuolinisku, kun ruokatoimitukset hoidetaan uuden kunnantalon kautta. Pienet toimijat eivät pysty kädenkäänteessä yhteistyöhön, jolla voisivat toimittaa isoja tilauksia.
Kertoo paljon ajastamme, että ruoka on joutunut samanlaiseen kilpailutuskoriin traktoriurakoiden ja ohjelmistohankintojen kanssa.
Ruoka on elinehto nykyihmisellekin, vaikka sen merkitys onkin muuttunut parin sukupolven aikana. Isoisät yrittivät pitää perheen leivässä, nyt tiedetään että leivällä iso merkitys siihen, että isoisät pysyvät terveenä.
Suuri osa nykysairauksista on elintasosairauksia. Liikumme liian vähän ja syömme liikaa ja vääränlaista.
Ravinto on iso tekijä monen sairauden synnyssä ja hoidossa. Rankoista hoidoista toipuminen on karkeasti kärjistäen sitä, että kehon aineenvaihdunta pyritään palauttamaan ennalleen. Siksi sillä on paljonkin väliä, mitä hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa eteen tarjotaan. Ainakin yhtä suuri merkitys on päiväkotien ja koulujen ravinnolla.
Kaikille tarjottava maksuton kouluruoka on edelleen maailmanlaajuinen erikoisuus. Suomen lisäksi koululaiset saavat maksuttoman lounaan vain Ruotsissa. Nyt on havahduttu siihen, että terveellisellä aterialla voi olla merkitystä oppimiseen ja suomalaiseen koulumenestykseen: lämpimän aterian syövät suomalaislapset jaksavat keskittyä paremmin kuin välipalan hotkaisevat oppilaat.
Koulujen ja laitosten keittiöiltä on viety kilpailutuksella mahdollisuus tehdä työtään. Osaavalle keittäjälle on kunnia-asia tehdä muksuille maittavaa, terveellistä ruokaa. Nyt yläpuolelle on ilmestynyt hankintapäällikköketju, joka tilaa raaka-aineet maailmalta.
Sydän-Häme on maakunnan ruoka-aitta. Siksi on hävytöntä, jos lapsiamme ja vanhuksiamme ruokitaan maailmalta rahdattavalla ravinnolla.
Kuhmalahdella tuontiruokaan puututtiin kohta kuntaliitoksen jälkeen, kun ateriat eivät enää maistuneet koululaisille. Sahalahdella nousi äläkkä, kun eteen tarjoiltiin tuontibroileria, vaikka kylissä eletään broilerhallien keskellä ja äidit käyvät töissä paikallisella ruokatehtaalla.
Elintarvikekohut korostavat kotimaisen ruuan turvallisuutta ja eettisyyttä. Tuotantoketjun hygieniaa, kemikaalien käyttöä ja eläinten kohtelua valvotaan meillä paremmin kuin maailmalla. Vielä olennaisempaa on se, että täkäläinen tuottaja ottaa tällaiset asiat tosissaan jokapäiväisessä työssä.
Asukasluvultaan Kangasalan kokoinen Kerava laski, että kaupungin menot kasvavat 15 000 eurolla, kun joukkoruokailussa siirrytään kokonaan kotimaiseen lihaan.
Keravan päiväkodeilla, kouluilla ja vanhustenhuollossa syödään ainoastaan suomalaista broileria, sikaa ja nautaa. Lihat kaupunki hankkii suoraan lihatalolta, joka takaa toimittamiensa tuotteiden kotimaisuuden. Riistakäristys ja lammaspyörykät poistuvat ruokalistoilta, koska lampaan kotimaisuutta ei aina voida taata.
Kotimaisen tuotannon tukeminen on hallituksen kesäkuisen linjauksen mukaista: julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa tulisi käyttää vain vastuullisesti tuotettuja tuotteita.
Keravalla linjauksen teki kaupunginhallitus, ja päätökseksi riittää viranhaltijapäätös. Kangasalla valtuusto hyväksyi yksimielisesti lähiruoka-aloitteen, mutta kunnantalolla päätös vesittyi tekstimuodosta saivarteluksi. Viranhaltijoiden mukaan linjaus ei velvoittanut heitä, koska se ei ollut budjettialoite eikä siihen ollut osoitettu varoja.
Kangasalan laskettiin, että lähiruoka kasvattaisi kustannuksia 600 000 eurolla vuodessa. Siksi valtuuston yksimielisesti hyväksymä aloita lähiruuan suosimisesta ei johtanut mihinkään. Lähiruuan saa näyttämään kalliilta, jos laskelmat tekee kasvihuonetomaateilla.
Nihkeys siirtyä lähiruokaan ei ole raha- vaan toimintatapakysymys. Kunnat ovat siirtyneet isoihin keskuskeittiöihin. Niille eivät ympäröivän pellon perunat kelpaa, koska keittiöllä ei ole käsiä perunoiden kuorimiseen ja pesemiseen. Lähituottajien pitää laittaa jalostusketjut kuntoon, jotta tuotteet saadaan sovitettua kunnan ravintoketjuun.
Keskittäminen on siirtänyt esivalmistuksen yhä kauemmas. Matkalla ruuasta katoaa sekä maku että ravintoaineet. Siksi kuntavaalien alla kannattaa jälleen kerran nostaa esiin lähituotanto.
