Nouseva kuu idättää parhaiten yrttien siemenet

Etualalla pöydän ääressä Helvi Jousmäki (vasemmalla), Maire Hartikkala ja Panu Vuorenmaa Sappeen koululla yrtti-iltapäivässä. Takana vasemmalta Antti Salonen, Sami Ilvonsalo, Maija-Liisa Seppälä, Marjatta Koskenvesa ja Tarja Nikkilä.
Nina Hietanen tietää, mistä luonnonvaraisista kasveista saa aineksia ruokapöytään.

Taivaallisen kuun vaiheella on merkitystä sille, miten siementen idätys ja taimien istutus onnistuvat. Näin ajattelevat perinnetietoon luottavat kotipuutarhurit.

Juuri nyt eletään nousevan kuun vaihetta, jolloin on hyvä aloittaa maanpäällisiä osia työntävien kasvien taimikasvatus. Vastaavasti juuri- ja mukulakasvit kylvetään laskevan kuun aikana.

Kuu on nouseva noin kaksi viikkoa ennen täydenkuun aikaa. Laskevan kuun aikaa mennään täydenkuun jälkeiset kaksi viikkoa. Kuun vaiheet on merkitty useimpiin kalentereihin.

Vanhan kansan kylvötieto tuli puheeksi Sappeen koululla viime sunnuntaina, kun viherpeukalot kuulivat Nina Hietasen jakamaa tietoa yrttien kasvatuksesta. Hietanen antaa täyden tukensa perimätiedon neuvoja noudattaville viljelijöille.

 

Idätys lämpimässä

Monien esikasvatusta vaativien kasvien kylvöaika osuu maaliskuulle. Yrteistä esimerkiksi basilika, meirami, rakuuna, rosmariini ja timjami kuuluvat siihen joukkoon. Siemenet riputellaan lannoittamattomaan kylvömultaan tai turpeella laimennettuun kukkamultaan, jotta hennot juuret eivät pala.

– Idätys onnistuu yli 20 asteen lämmössä, vedottomassa paikassa. Koulimisen jälkeen taimille riittää noin 18 asteen lämpö, Hietanen ohjeistaa.

Yrttien taimet on hyvä pitää sisäkasvatusaikana enintään kymmenen sentin korkuisina, koska ulosistutusvaiheessa tuuli helposti lätistää pitkät ja hontelot kasvit. Taimet haaroittuvat ja tukevoituvat, kun niistä latvotaan pätkiä salaatteihin tai suoraan suuhun.

Nina Hietanen toppuuttelee istuttamasta taimia ulos liian aikaisin.

– Vasta kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Sitä ennen tuuli ja halla vievät taimet. Lämpiminä päivinä taimia voi ennen istutusta ulkoiluttaa tuulelta suojaisessa paikassa.

 

Voikukat suuhun

Luonto-ja ympäristöneuvojaksi opiskeleva Nina Hietanen avasi kuulijoiden silmät näkemään luonnonvaraisissa kasveissa ja monivuotisissa perennoissa uusia hyödyntämismahdollisuuksia.

– Vuorenkilven ruskeista, ylivuotisista lehdistä saa hyvää teetä. Pyyhkäise tai huuhtele lehdet, kuivata ja käytä kaksi teelusikallista kuppia kohden. Vuorenkilpitee sisältää paljon flavonoideja.

– Kun ensimmäiset voikukkien lehdet nousevat huhtikuussa, niin syödään ne pois kuleksimasta. Meillä kasvaa yli kaksikymmentä erilaista voikukkalajia, jotka erottuvat toisistaan lehtien muodon perusteella. Mitä suorempi lehti, sen miedompi. Mitä rikkonaisempi, sen väkevämpi, Hietanen vinkkasi.

Voikukan tiukkia nuppuja, kunhan mukana ei ole edes varren hiventä, hän suosittaa paistamaan voissa pari minuuttia. Nämä herkut maistuvat pippurisen mausteisilta. Voikukan keltaiset kukat taas voi kuivata ja käyttää teeaineksina. Maistuvaa teetä saa myös maitohorsman ja mesiangervon kuivatuista kukista.

 

Horsma käy parsasta

Keväällä Nina Hietanen kerää maitohorsman punavihreitä, puikon mallisia versoja, paistaa ne pannulla voissa ja nauttii horsman parsaa muistuttavasta mausta. Vuohenputken versoista hän tekee salaattia.

– Kannattaa kerätä vuohenputki nuorina, vielä suppuisina lehtinä. Isot jo tummanvihreät lehdet ovat nimittäin karvaan makuisia ja puumaisia.

-Jos pihalla kasvaa vuohenputkia, niin jätä joku pläntti ajamatta leikkurilla. Kun niität kasvuston kerran viikossa, niin se lykkää taas uutta, Hietanen vinkkaa.

Salaattiaineksiksi luonto tarjoaa myös happamanmausteisia poimulehtiä, koivun pieniä hiirenkorvia ja siankärsämön latvaversoja ja lehtiä varsinkin ennen kasvin kukintaa. Piharatamon siemenet toimivat likööriaineksina ja nokkosen kuivatut siemenet puuron ja viilin seassa.