Ihmeestä 77 vuotta

Helsingin ainutlaatuisessa Temppeliaukion kirkossa vietetään vuosittain Talvisodan päättymisen muistojuhlaa. Puuhakas Isovanhemmat ry:n puheenjohtaja, opetusneuvos Pekka Leinonen on idean isä. Tälläkin kertaa muistojuhlan alkamisaika on täsmällinen, maaliskuun 13. päivä kello 13.13.

Se sopii juhlavieraista ainakin eläkeläiskenraalien pirtaan. Onhan sodassakin onnistuminen täsmällisyyden taidetta. Aikataulusta huolehtii mainio juontaja Aarno Cronwall, kirkon urkuri Tapio Tiitu sekä kulloinkin pari huippulaulajaa sekä kuoro.

 

105 vuorokautta kestäneessä sodassa kaatui heti alkumetreillä eli vuoden 1940 ensimmäisellä viikolla satoja suomalaisia, mutta erityisesti Kuusamon ja Suomussalmen välimaastossa venäläisten ja erityisesti ukrainalaisten menetykset olivat moninkertaiset. Lisäksi sotasaaliiksi jäi tankkeja ja tykkejä useita kymmeniä, useimmat käyttökelpoisina muualle siirrettäviksi. Sankariksi nousi silloinen eversti Hjalmar Siilasvuo.

Neuvostoliitto valitsi Raatteen tien ensimmäisen suurhyökkäyksen maisemaksi. Tarkoituksena oli heti alkuun katkaista Suomi kahtia. Suomen pohjoisraja oli tarkoitus vetää Kuusamosta Ouluun. Jos se olisi onnistunut, Talvisodan ihmettä ei olisi koettu.

Suomalaisten taistelutahdon ja erityisesti hiihtotaidon merkitys oli ratkaiseva, etenkin kun vähissä vaatteissa hyökkäykseen lähetetyt puna-armeijan divisioonat olivat tottumattomia miltei 40 asteen pakkaseen.

Sotahistoriassa on harvoin saatu sotasaaliiksi sellaista määrää soittopelejä kuin Raatteen tiellä. Niitä oli tarkoitus käyttää voitonjuhlissa Oulussa.

 

Sotiemme tulosta voidaan kuitenkin kehua, sillä olivathan meidän vastustajinamme Jatkosodan loppuvaiheessa paitsi Neuvostoliitto, myös Englanti ja Ranska. Niin sanottuihin liittoutuneisiin kuului myös Yhdysvallat, mutta se viivytteli sodan julistamisessa.

Sotien lopputulokset eivät ole mairittelevia sen enemmän voittajien kuin hävinneiden leirissä. Sammumaan saatu voi lehahtaa yllättäen liekkikin. Otan esimerkiksi Suomen eli Kekkosen suhteen Neuvostoliittoon yya-sopimuksen tunnelmissa. Nikita Hrutshev oli Zavidovon metsästysretkellä pyytänyt Kekkosta ottamaan huomioon silloin vielä melko näkymättömässä asemassa olevan Aleksei Kosyginin.

Hrutshev kertoi Kosyginin vastanneen Leningradin sodanaikaisesta huollosta. Melkein 300 000 siviiliä kuoli nälkään ja kylmyyteen. Kosygin sälytti katastrofin suomalaisten tilille.

Kekkonen kutsuikin nopeasti keskellä kesää Kosyginin luentomatkalle Suomeen. Turussa konserttitalo oli lähes täynnä ja Turun Sanomat julkaisi näyttävästi Kosyginin puheen kohokohtia ja kaupunginjohtajan kiitokset.

Seuraava luento oli Tampereen Sampolassa. Kekkosen kaverin Kalle Kaiharin lisäksi suuressa salissa oli kolmisenkymmentä muuta SN-seuran jäsentä. Kaupunginjohtaja Lindfors oli sanonut kesämökille Luopioisiin lähtiessään, että hän on kuunnellut ryssiä tarpeeksi. Aamulehti vaikeni.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Kekkonen pyysi NL:n suurlähetystön läksiäisvastaanotolla anteeksi.

Siitä selvittiin, mutta kun pääministeri Kosygin yhdessä Kekkosen kanssa oli rantautumassa venäläisellä sota-aluksella Porkkalan niemelle ilman ennakkoilmoitusta, oli hiuskarvan varassa etteikö rannikkotykistön tulenjohtaja ampunut alusta upoksiin, kuten olisi pitänyt.

Rangaistuksen kärsi kalastusmatkalla ollut puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen, vaikka erottamisen syyksi verhoiltiin luvattoman työvoiman käyttö mökkitalkoissa Luopioisten Kuohijoella.

 

 

 

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>