– Enpä ole aikaisemmin näin mukavassa ympäristössä asunut. Lasten koululle kun menee johonkin tapahtumaan, niin tuttuja näkee jatkuvalla syötöllä ja ihmisiä saa tervehtiä jatkuvasti. Samoin alueen lapsiperheet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, Kangasalan Vatialassa asuva Tuuli Toikkonen pohtii.
Toikkoset, Tuuli ja Tero, muuttivat Vatialaan yhdeksän vuotta sitten Tampereelta. Talo rakennettiin samalle tontille Lemettyyn, jossa suku on asunut jo kuuden sukupolven ajan.
– Kun tulimme ensimmäisen kerran katsomaan tonttia, lähialueen lapset tulivat iloisesti tervehtimään ja katsastamaan, keitä me oikein olemme. Meille tuli heti todella kotoisa fiilis ja tunsimme itsemme tervetulleiksi, Toikkonen muistelee.
Muuttohetkellä perheeseen oli juuri syntynyt Arttu-poika. Sittemmin perhe on kasvanut Hertalla ja Vertillä.
– Lapset leikkivät nyt samoilla pihoilla, missä heidän äitinsä äidinäidin isä Kalle Mäkinen ja hänen isänsä Santeri Mäkinen aikoinaan astelivat askareissaan, Tuuli Toikkosen äiti Saini Lehtinen huomauttaa.
– Olen viettänyt paljon aikaa Vatialassa jo lapsuudessani, vaikka muutimmekin kunnanosaan vasta vuonna 2008. Muistan erityisen hyvin Pyhällön ravitallin ja sen nykyisin jo edesmenneet omistajat. Isoäitini tutustui tallin tulevaan emäntään käydessään kiertokoulua, jota käytiin Raatalan talossa, Tuuli Toikkonen kertoo.
Arkiset kokemukset tärkeimpiä
Toikkonen ja Lehtinen olivat lähteneet tietoineen viime tiistaina järjestettyyn kyläkirjailtaan Pitkäjärven koululle. Auditorion täyteen vetäneessä illassa esiteltiin loppusyksystä valmistuvaa Vatialan kyläkirjaa.
– Lähdimme selvittämään, millaista tietoa ja miltä ajalta teokseen haetaan. Olen kirjoittanut sukumme vaiheita ylös ja kuviakin minulla on tallessa. Ajattelin tarjota niitä kirjaa valmistelevalle toimikunnalle, Tampereella asuva Lehtinen kertoi.
Työnimellä Elämää Kangasalan Vatialassa 1950–2017 kulkevan teoksen kustantaa Vatialan omakotikotiyhdistys, ja sen kirjoittaa useita paikallishistoriallisia teoksia kirjoittanut Raine Raitio. Kirjoittajan apuna on kuusihenkinen toimikunta: Raimo Määttä, Jarmo Lääkäri, Jorma Schukoff, Mikko Ilkka, Osmo Niemi ja Jorma Mäkinen. Kirja tulee käsittelemään asioita Vatialan koulupiirin rajaamalta alueelta.
– Tarkoitus on esitellä nimenomaan vatialalaisten elämää ja arkea, heidän omia kokemuksiaan kylästä ja elämästä siellä. Vaikka rajaus on nimenomaan sotien jälkeisessä ajassa, mukaan tulee myös katsaus vanhemmista ajoista. Pienetkin muistikuvat voivat olla tärkeitä. Jos asioita ei
syystä tai toisesta saa laitettua paperille, teemme kyllä tarvittaessa haastatteluja, Raitio lupaa.
Kirjaa varten on jo koossa materiaalia, mutta sitä ehtii toimittaa huhtikuun loppuun asti kirjoittajalle tai toimikunnan jäsenille.
– Materiaalia voi toimittaa missä muodossa vaan: sähköpostilla, postitse tai vaikka muovikassilla meille kannettuna. Aineisto voi olla jotain muutakin kuin tekstiä tai kuvia, esimerkiksi pääsylippuja tai otteita päiväkirjamerkinnöistä, jos joku vaikka uskaltaisi avata kirjankansia tätä tarkoitusta varten, Raitio vinkkaa.
Kaupunkimainen kylä
Kyläkirjaillan alustajana toimi FT Pertti Haapala, joka on itsekin asunut Vatialassa. Hän kertoi yleisölle omia muistojaan Vatialasta, Tampereen esikaupunkialueesta.
– Vatiala on kaupunkimainen kylä, samaan aikaan uudenaikainen ja vanhanaikainen. Kylä on omintakeinen sijaitessaan sivussa kuntakeskuksesta mutta kuitenkin lähellä kaupunkia, mies pohti.
Haapalan jälkeen Raitio piti oman puheenvuoronsa, minkä jälkeen yleisö sai esittää omia kysymyksiään. Ihmisiä kiinnosti muun muassa se, lasketaanko Kisapirtti vielä Vatialaksi ja missä tarkalleen menee Vatialan ja Suoraman välinen raja. Yleisöä kiinnosti myös kylässä vaikuttaneet urheiluseurat – Vatialan Vauhti ja Vatialan Kisa – sekä se, mistä kunnanosa on saanut nimensä.
– Nimen alkuperä ei ole tiedossa, mutta se mainitaan sukunimenä jo 1500–luvulla. Kisapirtti lasketaan asukkaiden kokemusten mukaan Vatialaan, ja siitä on tulossa kirjaankin tekstiä. Vatialan ja Suoraman välissä on vielä Lentolan alue, Raitio vastasi kysymyksiin.
