Mummon murinat
Kun mummo oli nuori, niin tottui siihen, että kotikylässä puhuttiin pohjalaista murretta. Kun sitten joskus kotoutui Luopioisiin, niin täällä paikallisen murteen puhuminen oli aika mietoa. Ei työtovereitten kanssa juuri ymmärrysvaikeuksia ollut, vaikka pääosa oli elänyt täällä koko ikänsä.
Mahtoiko syynä olla se, että aikoinaan Suomen kirjakieltä kehiteltäessä hämäläismurteet olivat aika keskeisiä. Joitakin paikallisia ilmaisuja vielä 70-luvulla kuuli, mutta nyt tuntuu, ettei niitäkään enää ole. Vaan toisaalta, ei sitä nykyään paljon syntyperäisten luopioislaisten kanssa tule jutelleeksi. Suurin osa naapuristossakin kun on muualta muuttaneita.
Tekisi mieli veikata, että sadan vuoden kuluttua murteet ovat melkein hiipuneet pois. Monesta syystä. Ensiksikin muuttoliike on voimakasta. Harva asuu koko ikänsä samalla seudulla. Sitten ovat nämä koulutukset, lehdet, radiot, telkkarit, netit ja muut, jotka yhtenäistävät kansamme puhumista. Ihmeen vanhoillisia ovat tuolla Aamulehdessä, kun Moron ristikossa viljelevät Tampereen ”kiältä”. Moniko lukija sitä osaa?
Viime vuosina on elvytetty saamenkieltä, jota Suomen alueella on kolmea lajia: inarin-, koltta- ja pohjoissaame. Utsjoen, Enontekiön ja Inarin kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosissa on oikeus asioida saamen kielellä virastoissa ja sairaalassa. Virallinen päätös asiasta tehtiin 1992. Paljonko on maassamme niitä, joiden ainoa kieli saame on? Luulisi, että ennen tuota aseman virallistamista kaikki oppivelvolliset lukivat ja kirjoittivat koulussa suomea. Miten lie saamelaisten oikeus kieleensä naapurimaissa: Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä? Entäpä maamme romaniväestö, jota on noin kymmenentuhatta henkeä, kuinkahan heidän kielensä on aikojen saatossa säilynyt?
Millainen mahtaa kaiken kaikkiaan olla vaikkapa sadan vuoden kuluttua maapallomme kielten kirjo? Osa on ehkä vallannut lisää tilaa ja osa kuihtunut vallan pois. Emmehän voi arvata, mikä valtio on miehittänyt muutaman muun maan ja pakottanut niiden kansalaiset oppimaan kielensä. Tai miten luonnonmullistukset pakottavat sadat miljoonat pakenemaan kotimaastaan kuivuutta ja kuumuutta. Kyllä siinä kieletkin joutuvat koetukselle. Outoja asioita on tapahtunut vuosituhansien mittaan ennenkin. Latinakin oli aikanaan Rooman mahtavan valtakunnan kieli, mutta nyt se kaikuu enää katolisessa liturgiassa. No jaa, on se latina virallisena kielenä 44 hehtaarin suuruisessa Vatikaanivaltiossa, jossa asukkaita on ehkä parituhatta. Läntisellä pallonpuoliskolla kovia kohtaloita ovat kokeneet Intiaanien lukuisat kielet. Mikähän niiden nykytila ja asema missäkin päin lienee?
Suomeenkin tulee nykyään enenevässä määrin muitten kielten puhujia. Säilyneekö oma herruutemme ja kielemme edes sataa vuotta, vai valtaako joku isompi täkäläiset markkinat? No ehkei mummon kannata moista surra, ei tässä enää monta vuosikymmentä tämän maan kamaralla tallustella ja puhuta kotimaisia kieliä, olivatpa ne mitä tahansa. Mutta pitäisikö olla huolissaan lastenlapsista ja lastenlastenlapsista?
Mymmeli
