Ei se helppoa ollut, kun sinut menetin.
Olen murhettani murtanut siitä lähtien.
Etsinyt olen ja hakemalla hakenut, mutta sinua en enää löytänyt ole.
Kaipuu tämä sieluani vainoaa ja jahtaa.
Välillä hymyn, seasta murretun mielen, olen löytänyt.
Palalla hymyä ihminen vielä kai rantaan onnen voi löytää.
Uskoa tahdon rakkauteen ja sen voimaan,
mutta välillä tuntuu, että rakkaus on juuri se mikä minua syö
Askeleet tasaiset, takaavat rytmin raskaan elämän.
Pää painuksissa tallustaen, katseita toisten vältellen,
niin lie elämää elettävä on.
Katseeni kun maasta nostan ja mörön pois karkotan
Näen elämän tulen ja sen tuiverruksen.
Sytykkeen itsestäni teen ja hyppään roihuun loistavaan!
Keino Lehtinen
