Paul Tiililällä (SHL 22.3.) taisi mennä sodat sekaisin, kun hän ihmetteli, mikseivät turvapaikanhakijat jääneet kotimaataan puolustamaan, kuten suomalaismiehet talvisodassa.
Ei turvapaikanhakijoiden kotimaassa taistella ylivoimaista vihollista vastaan. Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa taistellaan omia vastaan. Parempi vertauskohta löytyisi siis sisällissodasta, jossa suomalaiset vainosivat toisiaan.
Sodat ovat muuttuneet vuosisadan aikana muutenkin kuin aseiden tuhovoiman vuoksi. Esimerkiksi Syyrian sota on vaatinut noin kymmenen kertaa enemmän uhreja kuin talvisota. Puolet kuolleista on ollut siviiliuhreja. Talvisota oli entisaikojen rintamasota, ja siviiliuhreja kertyi vähän, vain tuhat.
Ja suomalaista sankarimyyttiä levitettäessä kannattaa muistaa, että jatkosodassa Suomessa taisteli saksalaisia suurin piirtein saman verran kuin nykyisin kuuluu Suomen sodanajan joukkoihin. Myös vuoden 1918 jäsentenvälisissä oli mukana sekä venäläisiä että saksalaisia.
Sisällissodan aikaan ja jälkeen melkoinen määrä suomalaismiehiäkin pakeni vainoa ja suuntasi paremman elämän toivossa niin itään kuin länteenkin. Siihen maailmanaikaan suomalaiset työllistyivät tukkisavotoissa ja kaivoksissa. Nykyisin suomalaiset jäisivät samaan työlupajonoon kuin kaikki muutkin.
Ontuvaa vertailua
