Kirkkoja

Jussi-Pekka Lämsä muisteli kolumnissaan elämäänsä sivunneita kirkkoja (SHL 15.3.-17). Mieltäni sykähdytti hänen mainintansa kotikirkostaan, Rautalammin kirkosta. Olen nimittäin käynyt leirimuotoisen rippikoulun kesällä 1966 juuri Rautalammilla. Tähän tapahtumaan johti erikoinen syy-yhteys, mitä en varmaan silloin kenellekään ilmaissut.

Olin joutunut koulussa viimeisenä vuotena parin tytön taholta koulukiusatuksi ja minua pelotti ajatella syksyllä alkavaa rippikoulua. Kuinkas ollakaan, eräs sukulaistätini ehdotteli silloin minulle tätä leirikouluasiaa, joka oli siihen aikaan vielä aika uusi asia. Hän jopa lupautui saattamaan minut sinne. Harkitsin asiaa pitkään, sillä tiesin kokevani siellä koti-ikävää. Kiusattuna oleminen tuntui kuitenkin pahemmalta vaihtoehdolta ja niin sinne sitten matkustimme linja-autolla, Savon sydämeen.

Sitten joku sana näistä kirkoista. Vanhan testamentin aikaan Jumala johti omaisuus kansaansa Israelia ensin erämaavaelluksen aikana Ilmestysmajasta käsin. Sitä ennen jo Israelin pyhät rakensivat Jumalalle alttarin, Jumalan kohtaamispaikan, missä he liikkuivatkin. Luvattuun maahan päästyä rakennettiin sitten kiinteä rakennus, temppeli Jumalan asuinpaikaksi, missä papit suorittivat erilaisia uhritoimituksia kansan edestä.

Nyt elämme Uuden liiton aikaa. Jumala teki Jeesuksen kautta Uuden liiton meidän kassamme. Raamattu sanoo näin: ”Hän meni, ei pukkien eikä mullikoiden veren vaan oman verensä kautta kertakaikkisesti kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen” (Hebr. 9:12).

Kirkkorakennuksella itsessään ei ole enää sellaista asemaa kuin sillä oli Vanhan testamentin aikana.  Alkuseurakunnan uskovat kokoontuivat yhteen kodeissa. Kun seurakunta kasvoi, tuli tarpeelliseksi rakentaa tähän tarkoitukseen isompia rakennuksia. Kirkot ja eri rukoushuoneet palvelevat tässä tehtävässä.

Jumalaa me voimme kohdata milloin ja missä tahansa, sillä hän ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, sillä Pyhän Henkensä kautta hän on läsnä kaikkialla.

Jeesus sanoo (Ilm. 3.20): ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani”.

Huomion arvoista on se, että sydämemme oven avain on vain sisäpuolella.

Onnellisia olemme silloin, kun Jeesus asuu sydämessämme ja saamme olla Jumalan temppeleinä tässä ajassa. Niin kuin Paavali kirjoittaa kirjeessään Korinttin seurakunnan uskoville (1 Kor.3:16): ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?”.

 

Asta Metsomäki

Luopioinen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?