Seitsemänkymmentä neljä vuotta sitten, aamunkoitteessa syyskuun 28. päivänä 1943 ammuttiin Malmin ampumaradan takana viimeinen Suomessa teloitettu nainen, ompelijatar Martta Koskinen. Martta Koskisen tarinasta muistetaan yleensä hänen viimeiset hetkensä, mutta ne eivät paljasta hänen elämästään juuri mitään. Näitä hetkiä on mahdoton ymmärtää katsomatta laajempaa kuvaa itsenäisen Suomen ensimmäisestä neljännesvuosisadasta. Siksi Ville Suhosen vuonna 2015 ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Ompelijatar kertoo nimenomaan Martan elämästä, ei niinkään kuolemasta. Se pohjautuu aiheesta jäljelle jääneisiin arkistolähteisiin.
Ompelijatar täydentää tulevana lauantaina 8.4. kello 14 Mikkolan Navetan tämänkeväisen dokumenttielokuvien sarjan. Ohjaaja Ville Suhonen on mukana esityksessä kertomassa elokuvasta ja Martasta. Hänen aikaisemmista töistään monet muistavat hienonhienon Metsän tarinan.
Vainoharhan maa
Vastasyntynyt valtio aloitti historiansa raa’alla sisällissodalla vuonna 1918, ja sodan lopputulos jakoi maan kahtia. Voittajien perustama Etsiväkeskuspoliisi/Valtiollinen poliisi ryhtyi kirjaamaan yksityiskohtaisen tarkasti satojen tuhansien suomalaisten arkea 1920–1940 -luvuilla epäillessään heitä valtion vastaisista toimista. Poliisin apuna oli tuhansia apulaisia, tiedottajia ja ilmiantajia. Sodan päättymiseen asti Valpo oli kortistoinut viidenneksen Suomen kansasta. Yksimielisyyden tavoitteleminen oli pakkomielteistä ja vainoharhaisuus kaikkia toisinajattelijoita kohtaan kyti syvällä.
Elokuva kertoo miten köyhän, puolikuuron naisen elämä johti vääjäämättömään lopputulokseen nuoressa itsenäisessä Suomessa. Hänet pidätettiin punakaartin naiskomppanian jäsenenä vuonna 1918 ja tuomittiin vankileirille. Siitä lähtien hän oli merkitty, yhteiskunnalle vaaralliseksi luokiteltu, Valpon listoilla ja jatkuvasti tarkkailtu. Kommunistinen puolue kiellettiin 1930-luvulla ja sen jäsenet painuivat maan alle mutta jatkoivat kokoontumisia, lentolehtisten levittämistä ja kirjoittelua lehtiin. Martta Koskinen välitti viestejä, piilotteli vainottuja tovereita ja kirjoitti puhtaaksi muun muassa Hertta Kuusisen puheita.
Martan kaltaisia on maailmassa valtavat määrät. Se, mikä tapahtuu tänään muualla, on ollut Suomessakin todellisuutta. Jotkut pitäisivät Marttaa mielipidevankina, toisinajattelijana. Kotimaassaan hän on silti useimmille edelleen vakooja, isänmaan petturi, joka sai mitä ansaitsi.
Mihin suomalainen paranoia perustui ja miksi nuori demokratia sai sellaisia piirteitä? Miksi moraali ja oikeuskäsitys katoavat poikkeusoloissa kuin huomaamatta? Mikä on kuolemanrangaistuksen tarkoitus?
Martta kirjoitti viimeisessä kirjeessä siskolleen vajaa vuorokausi ennen kuolemaansa: ”Ne jotka ovat minua tuominneet ovat samoin kulkeneet omaa tietään ja omalta puoleltaan etsineet totuutta, mutta niin kuin maisemakin on erinäköinen riippuen siitä miltä puolelta sitä katselee, niin on totuuskin, sillä sehän on vain muuttuvaista tietoa.”
Ville Suhosen dokumenttielokuva Ompelijatar Mikkolan Navetalla la 8.4. klo 14. Ohjaaja paikalla keskustelemassa. Dokumenttisarjan on koonnut Eila Ranta, yhteistyössä Valkeakoski-opisto. Vapaa pääsy, puffetti.
