Vaalikoneen lisälehti: esittelyssä uusia kasvoja joka ryhmästä

Tomi Hämäläinen on ehdolla kokoomuksen listalla.

Yrittäjillä on annettavaa kunnan päätöksenteossa

 

17 vuotta yrittäjänä toiminut Tomi Hämäläinen pyörittää Kankaanmaalla JTH-Service Oy:tä. Mies keksittiin kuntavaaliehdokkaaksi, kun hän oli aktivoitunut mukaan paikallisen yrittäjäyhdistyksen toimintaan.

– Yrittäjissä on ollut heti helppo toimia, sillä monet aktiivit ovat ennestään tuttuja, koska kävin aikanaan kouluni Pälkäneellä.

JTH-Service keskittyi alun perin kylmälaitteiden huoltoon. Pitkän uran Arteknolla tehneen isän myötä tuli rinnalle tulivat isot viisiakseliset jyrsimet, joilla valmistetaan kappaleita muun muassa valimoille ja suunnittelutoimistoille.

Seitsemän henkeä työllistävän yrityksen vetäminen on koulinut taitoja, joista on hyötyä myös kunnallisena päätöksentekijänä.

– Maakunta- ja sote-uudistukset tuovat isoja muutoksia, joten kunnissa tarvitaan ongelmanratkaisukykyä ja tuoreita keinoja asioiden hoitamiseen, Tomi Hämäläinen uskoo.

 

 

Tomi Hämäläinen ei innostu ajatuksesta, että aapiskukko palautettaisiin Pälkäneen vaakunaksi.

Palautetaan Aapiskukko Pälkäneen vaakunaksi.

– En näe vanhan vaakunan palauttamisessa mitään erityistä lisäarvoa. Minusta lumpeenkukkavaakunalla on symbolinen merkitys, että koko uutta kuntaa halutaan kehittää yhdessä. Ehkä Onkkaalan suunnalla olisi Luopioisten toimivista kyläyhteisöistä opittavaakin.

 

Laajennetaan kelkkakaistat koko kuntaan.

– Kelkkakulttuuri on pidemmällä Luopioisten päässä. Siksi osittain hiekoitetuilla teillä on siellä tärkeämpi merkitys kuin Onkkaalassa. Mutta ehkä kelkkakaistat olisivat kokeilemisen arvoinen asia myös täällä päässä.

 

Valokuitu on nykyisin tietä tärkeämpi yhteys.

– Valokuitu on erittäin tärkeä satsaus, jos kuntaan halutaan lisää asukkaita ja yrityksiä. On hienoa, että Pälkäne laittaa tietoliikenneyhteydet kuntoon koko kunnan alueella. Mutta ei valokuitu silti ole tietä tärkeämpi. Sitä pitkin ei pääse kotiin.

 

Annetaan Vihavuoden siirtyä Hämeenlinnaan.

– Minusta tällaisistakin asioista pitäisi keskustella avoimesti ja pyrkiä yhteisymmärrykseen, eikä jäädä kirjelmien ja lausuntojen varaan. Ihmisiä pitää kuunnella ja asiat puhua selväksi, että niistä ei kehity isompia mörköjä, jotka aiheuttavat turhaa vastakkainasettelua.

– Pelkkä asiointisuunta ei välttämättä ole järkevä syy rajojen siirtelyyn, sillä suuntautuuhan asiointi monesta kylästä myös Kangasalle. Mutta toisaalta ei Vihavuotta pidä väkisinkään Pälkäneessä pitää, jos koko kylällä on oikeasti sellainen meininki, että sen pitää päästä osaksi Hämeenlinnaa.

 

Suojellaan Lastenlinnan Satumetsä.

– Lastenlinnan metsän kaavoituksella ei ole kiire, sillä Roholan alueelta löytyy paljon valmiita tontteja. Mutta en minä ryhtyisi sitä suojelemaankaan. Ehkä kaavoituksen kanssa voisi odottaa. Jos Pälkäneelle suuntautuu sellainen ryntäys, että tontit alkavat loppua, niin asiaan voitaisiin palata sitten.

– Alue on hieno, ja sinne saisi upeita asuintontteja. Mutta olisin silti varovainen kaavoittamisen kanssa. Lisäksi kunnan kannattaisi miettiä tonttien hinnat uusiksi. Tontista saatavalla hinnalla ei ole juurikaan merkitystä, jos kuntaan saadaan muuttajien myötä hyviä veronmaksajia, yrittäjiä ja työpaikkoja.

 

Joonas Huuho on ehdokkaana keskustan listoilla.

Kuopus kehittäisi liikkuvaa kuntaa

Syyskuussa 19 vuotta täyttävä Joonas Huuho kuuluu yhdessä Juhani Rantasen kanssa Pälkäneen kuntavaaliehdokkaiden kuopuksiin.

– Olen ollut viisi kesää töissä naapurissa Niitty-Seppälän kesätorilla. Kittilän Mirva on varmaan huomannut, että tuossa olisi sananvalmis kaveri ehdokkaaksi, Huuho sanoo.

Hän mietti viikon ja päätti sitten ottaa haasteen vastaan.

– Keskustan aatemaailma sopi hyvin omiin ajatuksiini.

Joonas Huuho kuuluu nuorimpiin kuntavaaliehdokkaisiin.

Huuho kertoo saaneensa tsemppiä vaaleihin sekä kaveripiiristä että vanhemmilta kuntalaisilta.

– Nuoret ehdokkaat ovat asiantuntijoita ennen kaikkea nuorten asioissa. Paljonko viisikymppiset päättäjät muistavat esimerkiksi koulumaailmasta tai tietävät sen muutoksesta?

Huuho kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi Valkeakosken Tietotien lukiosta. Sinne hän päätyi harrastuksen vuoksi.

– Pelasin pitkään jalkapalloa Hakassa. Isällä riitti kuskaamista, kun nuoremmat veljet pelasivat myös Valkeakoskella ja Kangasalla. Se helpotti kulkemista, kun lähdin koskiin lukioon ja pääsin treeneihin suoraan koulusta.

Futis jäi kuitenkin kohta lukion alettua, sillä Huuho innostui triathlonista. Kestävyysurheilun kuninkuuslajiin kolmatta vuotta panostava ehdokas haluaisi olla kehittämässä Pälkänettä entistä liikkuvammaksi kunnaksi.

 

Palautetaan Aapiskukko Pälkäneen vaakunaksi.

– Olin yhdeksänvuotias, kun Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät, joten kuntaliitos ei ollut mikään juttu. Minusta oli reilu peli, kun kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi lumpeenkukka. Miksi nyt lähdettäisiin muuttamaan vaakunaa ja suututtamaan toinen puoli kuntaa?

– Minun ikäisestä tuntuu, että lumpeenkukkahan on ollut aina Pälkäneen vaakuna. Kyllä siitä muovautuu kaikille muillekin yhteinen symboli.

 

Joonas Huuho uskoo, että kelkkakaistat voisivat lisätä liikkumista myös Onkkaalan päässä.

Laajennetaan kelkkakaistat koko kuntaan.

– Se voisi lisätä liikkumista ja tuoda monelle uuden liikuntamuodon, jos talvella pääsisi paremmin kulkemaan potkukelkalla. Ei se voi olla urakoijalle iso homma pistää levy hiekoittimen pohjaan, jotta toinen puoli tiestä jää hiekoittamatta.

 

Valokuitu on nykyisin tietä tärkeämpi yhteys.

– Yhteiskunta sähköistyy, ja on yhä tärkeämpää, että tieto liikkuu nopeasti. Mutta kyllä myös teihin pitäisi panostaa, kun ne ovat päässeet tällaiseen kuntoon.

 

Annetaan Vihavuoden siirtyä Hämeenlinnaan.

– Mitä muutama asukas vaikuttaa Pälkäneeseen, jos he asioivat Hauholla? Ja toisaalta Hämeenlinnan päätökset taitavat vaikuttaa Vihavuoden elämään jo nyt enemmän kuin Pälkäneen. Miksi roikottaa heitä väkisin pälkäneläisinä, jos he haluavat hämeenlinnalaisiksi?

 

Suojellaan Lastenlinnan Satumetsä.

– Paikka on keskeinen ja se voi houkutella rakentajia paljon paremmin kuin kauempana keskustasta sijaitsevat pellot. Pälkäneellä pääsee kyllä metsään ja lähellä on paljon mahdollisuuksia liikkua luonnossa, vaikkei Lastenlinnan metsää suojeltaisikaan.

 

Kuntavaalien ensikertalainen Ilmari Reskola on ehdolla vasemmistoliiton listoilla.

Yritykset tarvitsevat julkisen kirittäjän

Tampereen teknisellä yliopistolla tietotekniikkaa opiskeleva Ilmari Reskola on uudenlainen ”pakko-opiskelija”. Nuoret ihmiset jatkavat koulun penkillä ja opiskelevat uusia aloja, koska työelämä vedä.

Vähän koulutetun, mutta työkokemusta omaavan on helpompi saada työpaikka kuin paljon lukeneen, jolla ei ole työkokemusta. Kierrettä on vaikea katkaista, ja osa nuorista uhkaa jäädä ikiopiskelijoiksi.

– Monessa yrityksessä ajatellaan, että työhön koulutetaan vasta työpaikalla, Reskola kuvaa muuttunutta työelämää, joka arvostaa yhä vähemmän korkeakoulutusta.

Ruokolassa asustava mies lupautui pitkän pohdinnan jälkeen kuntavaaliehdokkaaksi. Ratkaisua helpottivat muutamat hämmentävät päätökset.

– Mielestäni esimerkiksi Harjutuulen vanhainkoti pitäisi pitää loppuun saakka toiminnassa. Kunnan pitäisi hakea poikkeuslupaa ja katsoa kaikki muutkin järjestelyt, jotta se saisi jatkaa. Jos se ei ole uusien vaatimusten mukainen, niin tehdään siitä sitten uusi ja parempi.

Reskolan mielestä vanhusten hoidossa ei voida heittäytyä pelkästään yksityisten palvelutalojen varaan.

– Harvaan asutussa maassa ja tällaisessa pikkukunnassa on säilytettävä myös julkinen vaihtoehto. Se pitäisi laadun riittävän korkealla ja hinnan kurissa. Jos isot yksityiset ketjut pääsevät valtaamaan markkinat, ne ovat kohta monopoliasemassa, ja sen jälkeen hinnat nousevat ja reilusti. Siksi yksityiset palveluntuottajat tarvitsevat kirittäjäkseen vahvan julkisen toimijan, jota paremmin ja edullisemmin niiden on toimittava saadakseen palveluita kaupaksi.

Reskola päätyi Vasemmistoliiton listoille, koska se alkaa olla ainoa vaihtoehto kokoomuslaiselle politiikalle.

– Ei valtion politiikassa ole mitään eroa, oli vallassa sitten keskusta, kokoomus tai demarit. Kaikki ajavat samansuuntaista linjaa ja vievät valtionyhtiöitä pörssiin. Viimeinen niitti oli se, että valtiota pyrittiin johtamaan kuin yritystä. Valtiota pitää johtaa niin kuin valtiota.

 

 

Palautetaan Aapiskukko Pälkäneen vaakunaksi.

– Aapiskukko liittyy vahvasti paikallishistoriaan vanhan Pälkäneen puolella. Toisaalta Pälkäne on nyt uusi kunta, ja pitäisi välttää vastakkainasettelu. Kyllä minä säilyttäisin vaakunana lumpeen kukan, mutta aapiskukko olisi hyvä tuoda johonkin symboliseen asemaan.

 

Laajennetaan kelkkakaistat koko kuntaan.

– Siinä määrin kun tulee sellaisia talvia, että pystyy kelkkailemaan, niin minun mielestäni pitäisi pyrkiä mahdollistamaan kelkkailu. Tietenkin pitää huolehtia, etteivät kelkkakaistat lisää liukastumisriskiä.

 

– Nyky-yhteiskunta on riippuvainen nopeista ja luotettavista verkkoyhteyksistä, sillä kaikki mahdolliset toimet siirtyvät verkkoon, Ilmari Reskola sanoo.

Valokuitu on nykyisin tietä tärkeämpi yhteys.

– Pidän valokuitua jo yhtä tärkeänä kuin tietä. Nyky-yhteiskunta on riippuvainen nopeista ja luotettavista verkkoyhteyksistä, sillä kaikki mahdolliset toimet siirtyvät verkkoon. Muun muassa televisiota katsotaan netin kautta. Toisaalta ei teidenkään merkitys ole vähentynyt varsinaan syrjäseuduilla, vaan niiden pitäisi olla sellaisessa kunnossa, että ihmiset pääsevät kulkemaan.

 

Annetaan Vihavuoden siirtyä Hämeenlinnaan.

Jos ihmiset kokevat itsensä hauholaisiksi tai hämeenlinnalaisiksi, ja jos rajan siirto parantaa palveluiden saatavuutta, niin miksei. Oleellista on palveluiden saatavuus. Jos kulkuyhteydet ja etäisyydet ovat sellaiset, että Hauhon suunnassa on helpompi käydä terveyskeskuksessa ja muilla asioilla, niin kyllä kyläläisten toivetta pitäisi kuulla.

 

Suojellaan Lastenlinnan Satumetsä.

– Kyllä sen voisi säilyttää virkistyskohteena, sillä ihmisille on tärkeää, että lähellä on luontoa, johon voi mennä esimerkiksi koiran kanssa. Suomalainen luonto on rauhoittava elementti. Ei kaikkea metsää kannata pistää matalaksi. Suojelualue palvelisi myös uusia kuntalaisia. Se toimisi myös tasapainottajana, kun lähelle tulee uusi yritysalue.

 

Arto Reinikainen on ehdolla demareiden listalla.

Tonttien hinnat kummastuttavat paluumuuttajaa

Harhalaan palannut Arto Reinikainen on tuore pälkäneläinen. Puolet elämästään Valkeakoskella viettänyt paluumuuttaja on vasta saanut viimeiset muuttokuormat perille.

– Teimme tällaisen vaihtokaupan, että Pälkäne sai työssäkäyvän kolmehenkisen lapsiperheen ja Valkeakoski kaksi eläkeläistä, lapsuuden kotinsa hankkinut Reinikainen sanoo.

Hän lähti jo 16-vuotiaana Valkeakoskelle, sillä vuorotyö paperitehtaalla ei onnistunut Pälkäneeltä käsin. UPM:n omassa oppilaitoksessa Lotilassa opiskellut Reinikainen sanoo, että vuosituhannen vaihteessa vielä uskottiin, että työ tehtaalla olisi eläkevirka.

– Paperiteollisuudella pyyhki hyvin.

Mutta paperikoneiden alasajo ja sellutehtaan lopetuspäätös jättivät Reinikaisen reilun vuoden ajaksi työttömäksi ennen kuin hän sai tehtaalta vakipaikan.

Reinikaisen isä, kaikkien valkeakoskelaisten tuntema ”Artturi” toimi pitkään Tervasaaren pääluottamusmiehenä. Poika on seurannut isänsä jälkiä, sillä hän toimii varaluottamismiehenä ja hoitaa sairaslomalla olevan luottamusmiehen tehtäviä. Lisäksi hän on työsuojeluasiamies ja tehtaan työsuojelutoimikunnan jäsen.

– Kun vähän lupautuu johonkin, niin kohta kiskotaan moneen muuhunkin. Välillä mietityttää, että mistä sitä saisi lisää tunteja vuorokauteensa.

Reinikainen on huomannut, että etenkin nuorempi polvi ei lähde kovin innokkaasti ammattiyhdistystehtäviin.

– Ihmisiä on vaikea saada mukaan mihinkään. Ja tuleehan tässä ylimääräistä taakkaa, sillä työpäivät eivät ole kahdeksantuntisia, vaan lisäksi joutuu istumaan puhelimessa ja kokouksissa.

Reinikainen sanoo haaveilleensa pikkupojasta alkaen omakotitalosta. Alkuun tonttia tai taloa haettiin Valkeakoskelta, mutta minitontit saivat suuntaamaan katseet Pälkäneelle.

– Vaimo on Valkeakoskelta, mutta hänkin innostui ajatuksesta, kun huomasi, että Pälkäneeltä on ihan sama matka Tampereelle ja Hämeenlinnaan kuin Valkeakoskeltakin. Mutta tonttien hinnoittelussa on jotain pahasti pielessä, sillä Pälkäneen keskustassa ne maksavat puolitoista kertaa enemmän kuin Valkeakoskella.

 

 

Palautetaan Aapiskukko Pälkäneen vaakunaksi.

Näin tällaisen idean Facebookissa, ja meinasin hakea popkornit esiin, sillä arvasin että siitä syntyy vilkas keskustelu. Olen sukujuuriltani pälkäneläinen, ja aapiskukko on minullekin läheinen, mutta koko keskustelu on turhanpäiväistä. Uuden kunnan nimi tuli Pälkäneeltä ja vaakuna Luopioista. Se on vähän kuin avioliitossakin: on turha ruveta puljaamaan, kun kaupat on tehty.

 

Laajennetaan kelkkakaistat koko kuntaan.

– Tällaisissa asioissa kannattaa kuunnella asukkaita. Jos kelkkakaistoille on tilausta, niin huutoon pitäisi vastata. Luopioisista on saatavissa hyviä kokemuksia, ja miksei osittaista hiekoitusta voisi kokeilla Onkkaalankin päässä. Jos kokeilu ei toimi, niin palataan vanhaan.

 

Valokuitu on nykyisin tietä tärkeämpi yhteys.

– Ei valokuitu vielä ole tärkeämpi, sillä täällä maaseudulla kulkuyhteyksien pitää olla kunnossa. Mutta hienoa, että kunta on lähtenyt kehittämään nettiyhteyksiä, sillä nykyään mikään ei toimi ilman niitä. Mekin otimme liittymän saman tien. Valokuitu voi toimia myös uusien kuntalaisten houkuttimena.

 

Vihavuosi oli vielä 1980-luvulla kukoistava teollisuuskylä. Sahan lakkauttaminen hiljensi kylän kertaheitolla. Kylän kukoistuskautta kuvaavan pienoismallin teki Jaakko Kaipainen vuonna 2003.

Annetaan Vihavuoden siirtyä Hämeenlinnaan.

– Eivät kylän asukkaat ole kovin tyytyväisiä, jos heidät pidetään pakolla pälkäneläisinä. Päästäisin Vihavuoden siirtymään, sillä kyse on vain muutamasta asukkaasta, joiden asiointi suuntautuu Hauhon ja Hämeenlinnan suuntaan. Ja onhan Pälkäneestä ennenkin luovutettu osa: Painon kylä siirtyi aikanaan Valkeakoskeen.

 

Suojellaan Lastenlinnan Satumetsä.

– En lähtisi suojelemaan, sillä se voisi muodostua kunnan kehityksen esteeksi. Ja miten arvokas vanha metsä edes olisi valtatien varrella ja asutuksen keskellä?

– Kun keskusta alkaa olla täynnä, Lastenlinnan suunta on luonnollinen kasvusuunta. Mutta ei kaavoituksen kanssa ole kiire, sillä Roholassa riittää tontteja pitkäksi aikaa. Alue kannattaa rakentaa ympäristön ehdoilla ja tehdä tonteista riittävän isoja, sillä Pälkäne erottuu niillä naapureistaan. Tausti on hyvä esimerkki siitä, miten metsän lomaan voidaan rakentaa, ja metsät säilyvät silti.

 

Marjaana Laaksonen on ehdokkaana vihreiden listalla.

Suurpetokoordinaattori on maalaisvihreä

Marjaana Laaksonen toteutti kymmenkunta vuotta sitten unelman Luopioisiin muutosta, josta hän oli haaveillut jo vuosikymmeniä.

– Kun lapset olivat pieniä ja isäntä maailmalla töissä, vietimme toukokuusta syyskuuhun kesiä vanhempieni mökillä Holjassa. Elimme luonnonläheistä elämää marjastellen, kalastellen ja tutkien metsäluontoa ja eläimiä. Elämä oli upeaa vaatimattomuudessaan ja pienuudessaan.

Uusi koti löytyi puolentoista kilometrin päästä mökistä.

– Täällä saan elää luonnon keskellä ja siellä liikkuminen voimaannuttaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Metsä antaa myös upeita yllätyksiä: ilvesemon jäljet pentuineen aamulla pihalla, lähimetsässä karhunkakat, kurluttelu tutuksi tulleen korpin kanssa lenkillä. Ketut, näädät, metsäkauriit ja valkohännät ovat upeita sielunherkkuja.

Laaksonen sai kohdata läheisellä pellolla myös nuoren läpikulkumatkalla olevan suden.

– Raukka pelästyi minua ja yritti maastoutua näkymättömäksi. Pääsin 20 metrin päähän ja siitä sitten alkoi kilpajuoksu susi edellä ja minä perässä. Susi katosi häntä koipien välissä metsään.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin suurpetokoordinaattorina ja suurpetotoiminnan vetäjänä Laaksonen välittää ryhmänsä kanssa totuudenmukaista suurpetotietoa ja toimii sillanrakentajana eri ryhmien välillä. Haittoja ehkäistään muun muassa lammas- ja nautatilojen suurpetoaidoilla.

Luopioisiin muutettuaan Laaksonen liittyi Vihreisiin ja ympäristöyhdistykseen ja on siitä alkaen kuulunut molempiin hallituksiin. Hän on toiminut Pirkanmaan piirin hallituksessa varsinaisena jäsenenä ja Pirkanmaan piirin puoluevaltuuskunnassa varajäsenenä. Hän työskentelee toista kautta Vihreiden eläinpoliittisessa työryhmässä.

Laaksonen on myös Maaseutu- ja erävihreä ja toimii sen hallituksessa varajäsenenä.

– Pälkäneellä on huikeat mahdollisuudet saavuttaa mainetta ekologisena ja monimuotoisena kuntana. Se on tulevaisuutta. Pälkäneen luonto järvineen ja metsineen on helmi. Huokeat tontit ja luonnon läheisyys innostaisivat nuorta koulutettua väkeä yrittäjiksi. Kunnan markkinointi ja visiointi on kaiken a ja o, jolla kiinnostus saadaan aikaiseksi.

Laaksonen ehdottaa esimerkiksi, että kuntaan voisi luoda pieniä yrityksiä, jotka verkostuisivat keskenään ja yhdessä kunnan kanssa ottaisivat hoitoonsa perusterveydenhoitoon tarvittavia palveluita. Näin ei kunnasta siirtyisi rahaa ulkopuolelle.

 

Palautetaan Aapiskukko Pälkäneen vaakunaksi.

– Kukko on käytetty symboli, ja sitä on muidenkin vaakunoissa, muun muassa Laitilassa ja Kivijärvellä. Lumpeenkukka on mielestäni kaunis. Se kuvastaa luontoa ja yrittämistä. Siitä tulee mielikuva ylväästä ja hyvinvoivasta kunnasta, jossa on puhdas luonto.

 

Laajennetaan kelkkakaistat koko kuntaan.

– Se olisi loistojuttu, että koko kuntaan voisi perustaa potkukelkkakaistat. Se vaatisi tietysti teiden levittämistä. Jalankulku kulkee aina vastaantulevaa liikennettä kohden, joten levityksen tulisi olla niin leveä, että sekä jalankulkija että potkukelkkailija voisivat kulkea rinnan samalla puolella. Tietysti hiekoituksen leviäminen kelkkaosalle on ongelmallinen pitkän päälle.

– Kelkkakaistojen lisäksi tarvittaisiin pyörätiet Onkkaalan ja Luopioisten välille, sillä tien laita on tosi kurja ja vaarallinen kulkea. Pyörätietä ei tarvittaisi kovin pitkästi, sillä maantien rinnalla kulkee osan matkaa rauhallinen rinnakkaistie.

 

Valokuitu on nykyisin tietä tärkeämpi yhteys.

– Nämä eivät oikein ole vertailtavissa, sillä auto- ja pyörätiet ovat ehdoton edellytys. Valokuitu kuuluu tekniseen infrastruktuuriin, ja on hyvä, että kunta on edistämässä sen rakentamista. Yritykset saavat liittymiskuluista arvonlisäveron pois ja loput kulut verotukseen, kodit kotitalousvähennykseen. Pitää muistaa, että nykyisin myös maanviljelijät tarvitsevat nopeaa ja luotettavaa nettiä, sillä kaikki on tietokoneella ja verkossa.

 

Annetaan Vihavuoden siirtyä Hämeenlinnaan.

– On inhimillistä ja fiksua kuulla kuntalaisia tällaisissa asioissa. Jos kylän enemmistö kokee, että Hämeenlinna pystyy tarjoamaan paremmin terveydenhuollon ja muut palvelut, niin kyllä kunnan rajaa voisi siirtää. Eivät kyläläiset tällaista syyttä mieti. Eikä asialla ole Pälkäneelle kovin suurta merkitystä, sillä asukkaita on niin vähän.

 

Ympäristöyhdistys on ehdottanut Lastenlinnan ”satumetsää” suojeltavaksi. Lahdentien toiselle puolelle kaavoitetaan parhaillaan uutta yritysaluetta.

Suojellaan Lastenlinnan Satumetsä.

– Olin mukana päättämässä suojelualoitetta, joka päätettiin tehdä kunnalle. Metsän säästäminen Pälkäneen keskustan lähellä olisi hieno ele. Koululaisille ja varhaiskasvatuksen osana metsä olisi erinomainen oppilähde luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja arvostamiseen.

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?