Ensin politiikkaa. Kun viime kuntavaalit oli käyty, oli kaksi teemaa jotka jäivät vaalien jälkeenkin kummittelemaan. Ensimmäinen oli kuntien pakkoliitokset ja toinen kyläkoulujen lakkauttaminen. Molemmista selvittiin. Pakkoliitoskeskustelu hyytyi seuraavissa eduskuntavaaleissa ja turhaksi todettu koulukeskustelu loppui parin koulun lopettamisen jälkeen.
Näissä kuntavaaleissa näyttää tilanne olevan aivan toisenlainen kuin edellisistä. Melkein kaikista Pälkäneen kuntaa koskevista asioista ehdokkaat ovat yksimieleisiä. Suuria tunteita herättäviä kirjoituksia ja keskusteluja ei näytä nyt syntyvän, vaikka joitakin asioita on viimeaikoina oikein yrittämällä yritetty nostaa vaaliteemoiksi. Tämä lupaa käytännönläheisen ja ratkaisuja hakevan linjan jatkumista tulevienkin luottamushenkilöiden toiminnassa.
Kouluasiaa. Koulurakennukset ovat aikakautensa tuotteita, niinpä. Kun viimevaalikauden alussa kunnanvaltuutetut päättivät lähteä korjaamaan koulurakennuksia, uudisrakennusten sijaan, niin sen päätöksen kanssa on viisaampi elää. Korjauksista suurimmat on tehty, mutta uutta korjattavaa riittää niin kauan kun nämä rakennukset pystyssä pysyvät.
Rahaa korjauksiin on mennyt, eikä nyt ole järkevää alkaa purkamaan juuri valmiiksi saatuja rakenteita. Se on hölmöläisten hommaa. Oleellista on saada ilmavaihto toimimaan tasapainossa ja rakenteista tulevat haitalliset ilmavuodot kuriin.
Pälkäneellä ei ole muita kuin kyläkouluja, eikä niitä tällä vaalikaudella tarvitse lakkauttaa. Koulujen lakkauttamisella ei säästöjä paljon synny, mutta haittoja kylien elämään sitäkin enemmän. Joko nyt olisi aika investoida opetukseen ja opetusvälineisiin eikä seiniin? Seinät kun ei ketään opeta.
Hieman huumoria. Kuulin jutun, että Pälkäneellä on aina rakennettu siten, että tiiliä on alettu suoraan lyödä savikon päälle. Ei siinä kuulemma mitään perustuksia tarvita, ja hyvin nämä rakennukset ovat pystyssä pysyneet. Olipa laittamattomasti sanottu, eikä siihen ollut paljon kommentoimista.
Kun kuuden miljoonan liikuntahalli päätettiin tehdä painopenkkaratkaisulla, niin nyt on syytä pitää huoli, että painopenkan mittauspöytäkirjat eivät katoa mihinkään ja niissä on jokainen mittausmerkintä tehty. On nimittäin melko noloa, jos kovalla maalla oleva pääty pysyy paikallaan ja toinen pääty painuu ajan myötä kymmenen senttiä, eikä vastuullisia löydy mistään. Salibandyn säätöjä kannattaa ainakin siinä tapauksessa muuttaa siten että kotijoukkue voi palata alamäkeen.
Sitten asiaa. Työ ja tekeminen on ihmiselle luontainen tapa toimia. Kaiken ikäiset, mutta varsinkin nuoret tarvitsevat tekemistä, jossa voi purkaa ylimääräistä energiaa.
Pälkäneen kunta on esimerkillisesti lähtenyt mukaan kehittämään uusia toimintamuotoja toteuttaa erilaisia hankkeita. Työpajatoiminta ja yhteistyö kolmannen sektorin kanssa tuottavat tulosta. Kun nuoret pääsevät halkomaan vaikka puita kunnan uudella halkomakoneella, niin ei tarvitse kuin hieman yllyttää ja jälkeä tulee. Kunnan retkeilypaikkojen omavarainen puuhuolto ei suoranaisesti ole tuottavaa toimintaa, mutta tärkeintä on tarjota järkevää tekemistä, jossa voi nähdä omien kättensä työn tulokset.
Kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyö voi toimia vaikka niin että kunta osallistuu materiaalien hankkijana ja tarjoaa toimintaympäristön, työn tekee kolmas sektori. Mikä muu voisi olla kustannustehokkaampaa ja tuloksista hyötyvät kaikki. Yhden uimarannan kunnostuksen ja kuntorataprojektin vetäneenä voin kai näin sanoa.
Raimo Giren
Luopioinen
