Ystäväni Paul Tiililän Sydän-Hämeen Lehdessä herättämään keskusteluun viitaten olen hänen kanssaan eri mieltä pakolaisiin liittyvissä asioissa. Koska niistä on jo kirjoitettu ko. lehdessä nimimerkeillä ”Apua tarvitseville” ja ”Ontuvaa vertailua”, en puutu enää niihin kysymyksiin, vaan totean olevani niiltä osin kirjoittajien kanssa pääasioissa samaa mieltä.
Sen sijaan tuon esiin kristillisen uskon kannalta keskeisen näkökulman. Kristus opettaa meitä suhtautumaan rakkaudella, ei vain niihin jotka ovat samaa mieltä kanssamme, vaan myös vihollisiimme. Vihan kierre tuo lisää vihaa – tappaminen lisää tappamista. Näin jatkettaessa ollaan loppumattomassa kierteessä. Tappamista ei saa tappamalla lopetettua.
Aina löytyy niitä, jotka ovat valmiit kostamaan oikeuksiensa puolesta. Kuoleman aseet eivät erottele ihmisiä, vaan niiden kohteeksi joutuvat niin muslimit, kuin kristitytkin. Niistä kärsivät lapset, sotilaat ja siviilit samalla tavoin.
Vain rakkaus voi korjata sen, mitä loppumaton viha on saanut aikaan. Rakkauden työ vaatii paljon aikaa ja vaivaa ja asenteen muutosta. Se vaatii toisen ihmisen – lähimmäisen hädän – elämäntilanteen oikein ymmärtämistä. Se vaatii itsensä likoon panemista. Näin ovat monet pälkäneläiset jo tehneetkin. Esimerkillään he kannustavat meitä muita tekemään samoin.
Rakkaus on kekseliäs. Se keksii keinot auttaa, kun on vain tahtoa ja halua on.
Seppo Lahtinen
Pälkäne
