Matti Huomo jäi huhtikuun alussa eläkkeelle Kangasalan kanttorin virasta ja hyvästeli silloin kangasalalaiset klassisesta kirkkomusiikista koostetulla urku- ja pianokonsertilla. Ihastusta herättänyt jäähyväiskonsertti kuullaan pääsiäispäivän iltana Pälkäneen, Huomon kotiseurakunnan kirkossa.
Syntyjään lahtelainen Matti Huomo valmistui aikanaan kanttoriksi Sibelius-Akatemiasta, missä hänellä oli opettajina useita suomalaisen kirkkomusiikin suuria nimiä, muiden muassa Tauno Äikää, Jaakko Somero, Sulo Saarits ja Harald Andersén.
Ennen Kangasalle tuloaan Huomo toimi kanttorina Nurmijärvellä ja Riihimäellä. Hänet valittiin Kangasalan seurakuntaan vuonna 1989, joten hän ehti työskennellä siellä yhtäjaksoisesti 28 vuotta. Samoihin aikoihin hänen puolisonsa Ritva Huomo oli tullut kanttoriksi Pälkäneelle, joten naapuriseurakuntien kirkkomusiikkia on kehitetty pitkään saman katon alla.
Matti Huomo on lisäksi Pälkäneen kirkkovaltuutettu ja toimi yhden kauden myös kirkolliskokousedustajana.
– Ne ovat olleet mielenkiintoisia tehtäviä. Olen yrittänyt pitää päätöksenteossa kiinni oikeudenmukaisuudesta – uskon altruistiseen ajatteluun, vaikka sellainen ei ole erityisemmin suosiossa nykyään. Suurvaltapolitiikasta lähtien asioita ajetaan toista alistaen, ei rakentavasti. Se on pelottavaa. Itse ajattelen, että pienimmissäkin päätöksissä epäitsekäs lähtökohta on ainoa, jolla voi viedä asioita oikeaan suuntaan, hän pohtii.
Vapaus soittajan sormille
Matti Huomo lähti haastatteluun suoraan tapettirullien ja -liisterien keskeltä. Hän arvelee, että ensimmäisiin eläkevuosiin kuuluu jatkossakin kodin remonttia ja muita kunnossapitotöitä. Lenkkeilyyn, marjastamiseen ja muihin lempiharrastuksiin luonnon keskellä riittää nyt entistä paremmin aikaa, mutta on hän ehtinyt jo Kangasalle kanttorin sijaiseksikin.
– Lupasin tehdä sijaisuuksia, kun kerran työintoa riittää. Enhän minä työnteosta aiokaan luopua – virkatyöstä ja siihen liittyvistä sidonnaisuuksista vain. Tekemistä riittää kyllä niin kauan kuin terveyttä ja voimiakin, ja niistä yritän pitää huolta, hän sanoo.
Eläkkeellä hän aikoo myös nauttia konserteista, joita on rikkaasti tarjolla lähiseudullakin.
– Esimerkiksi Kangasala-talossa ja Tampereen oopperassa on ollut hienoa ohjelmaa, jota olen päässyt hyvin vähän kuulemaan, kun olen itse ollut töissä samaan aikaan. Vihdoin siihen on mahdollisuus, hän iloitsee.
Soittaminen on ollut Matti Huomon työtä mutta myös rakas harrastus. Nyt jää aikaa vapauttaa sormet koskettimille mielen mukaan.
– Oma konsertointi on jäänyt vähiin, koska siihen ei ole virkatyön ohessa jäänyt aikaa. Tänä keväänä, kun pidin vuosilomia pois ennen eläkkeelle jäämistä, innostuin valmistelemaan jäähyväiskonserttia. Se tuntui mukavalta vaihtelulta, jota voisi joskus jatkaa, hän miettii.
Uudella tavalla pälkäneläiseksi
Tähän asti työ on sitonut Matti Huomon tiukasti Kangasalle. Pälkäneläisissä piireissä hän on jättäytynyt usein taka-alalle, säestäjän paikalle. Vaatimaton, ystävällisen ja hiljaisen oloinen mies korottaa harvoin äänensä eikä kovin moni häntä tunne. Eläkkeelle jääminen antaa tilaa tulla uudella tavalla pälkäneläiseksi.
– En välitä keskipisteenä olemisesta, mutta nyt kun saan aikaa, yritän palvella kotikuntaa ja -seurakuntaa mahdollisuuksieni mukaan, hän pohtii.
Huomo on astunut tänä keväänä vaimonsa johtaman Pälkäneen kirkkokuoron riveihin. Se vaatii hieman totuttelua mieheltä, joka on itse seisonut kuoron johtajan paikalla kymmeniä vuosia.
– Pitää varoa astumasta toisen varpaille. Ritva osaa kyllä hommansa, ei minun kuulu puuttua johtamispuoleen, hän tuumii.
Kirkkokuoron johtaminen oli hänelle itselleen mieluinen osa työtä, vaikka se oli vaativaa.
– Kuoron kanssa on aina otettava huomioon sosiaalinen aspekti, ja ohjelmasta ja esiintymisistä on huolehdittava pitkällä aikajänteellä. Se on sellaista neuvottelemista ja suunnittelemista mutta hyvin antoisaa, hän määrittelee.
Matti Huomo on muun ohessa taitava harmonikan soittaja, ja pälkäneläisille hän on tullut tutuksi reserviläisten Korsuköörin säestäjänä. Harmonikka on hänelle harrastussoitin, joka kulkee mukana monenlaisissa tilaisuuksissa.
– Harmonikka on hyvä virsien säestykseen erityisesti pienissä tiloissa. Kirkoissa ja isoissa saleissa urut ja piano ovat parhaat, hän selittää.
Häntä huvittaa ajatus, että harmonikkamusiikkia on joskus pidetty syntisenä.
– Siinä on ollut väärinkäsitys. Ei sieluton soitin voi olla syntinen eikä synnitön. Se on vain väline. Hengellisen musiikin soittamiseen sopii mielestäni mikä tahansa soitin. Luther itse soitti muun muassa luuttua, ja hän halusi nähdä kaikki taiteet, varsinkin musiikin evankeliumin palveluksessa, hän muistuttaa.
