Miljoona ja kymmenen linnunpönttöä

Veikko Huovinen kirjoitti kolme vuosikymmentä sitten jotenkin näin. Projekti on paskasana, jonka korvikkeena voisi hyvin käyttää esimerkiksi suunnitelmallista hanketta tai jotakin muuta suomalaista ilmaisua. Tiedämme sanan jääneen eloon ja neropatit keksivät lähes päivittäin vielä paskempia vastineita mainioille kotimaisille. Projekti joka tapauksessa alkaa jostakin, se valmistuu suunnitellusti ja päättyy johonkin. Maksetut voltinheittäjät opastavat meitä tolloja kalliissa koulutustilaisuuksissa. Projekti kuvataan samalla tavalla kuin kissanpentu, kun se kieppuu ympäri seuraten omaa häntäänsä. Maali siinäkin touhussa ennen pitkää tulee vastaan.

Minä puhelin kesällä 2016 pojanpoikiemme käsistään kätevälle isoisälle, että rakentelisivat lasten kanssa syksyn ja talven aikana kymmenkunta linnunpönttöä. Vietäisiin ne sitten miesporukalla kevään korvalla Aitoon mökille puihin. Eläkettä nauttiva teknisen työn opettaja tarttui ajatukseen, ja lintujen kodit valmistuivat hyvissä ajoin kolme- ja kuusivuotiaan häiritessä aktiivisesti raakalautarakentamista. Mallit katsottiin tarkkaan Juha Laaksosen ja Urpo Koposen aihetta käsittelevästä kirjasta.

Maaliskuun 14. päivänä 2017 lähdin kello kuudelta ajelemaan Helsingistä. Hain Kotkasta Ruonalanrannasta isoisän, Lukan ja Myrskyn sekä pöntöt kyytiini. Jatkoimme Kouvolan ja Lahden kautta Tuulokseen. Siitä pikkuteitä Holjaan ja edelleen mökille. Näkyivät laittaneen tielle numero 12 kosolti suuria linnunpönttöjä, joista yksi lähellä Lahtea tervehti meitä iloisesti salamaa räpsäyttäen. Myöhemmin tuli kotiin kirje, missä kamera kuulemma todistaa minun autoilleen seitsemän kilometritunnin ylinopeudella, maksuun siis 170 euroa. Tämmöiseen reissuun kuuluu pakollisena kuviona käynti mennen tullen aakkosellisella huoltoasemalla, missä tulee nauttia pinkkimunkit ja pillimehut sekä peuhata jonkun aikaa eläinhäkkiä muistuttavassa rakennelmassa.

Ensimmäisenä ohjelmanumerona tarjosin jo parisataa metriä ennen perille tuloa jyrkän jäisen mäen hiekoittamisen. Lapion kanssa iljanteisella rinteellä keikkuessa tulivat taitoluistelusta tutut C-osat mukaan moneen otteeseen. Perille päästiin kunnialla ja laitettiin tulia pesiin. Sitten nostelimme linnunpöntöt verannan kaiteelle rakentajien yhteiskuvan rekvisiitaksi. Julkaisin otoksen sosiaalisessa mediassa ja kovan suosion sekä yli sata tykkääjää kännykkäräpsäys nopeasti keräsi. Tykättävyyttä lienee lisännyt minun puuttumiseni valokuvasta.

Ryhdyimme miehissä rimpuilemaan asuntoja puihin apunamme kolmet tikapuut, puukko ja kieppi vahvaa narua. Nuoret miehet touhusivat nohevina mukana välillä keskinäiseen painiotteluun uppoutuen. Aikaa kului yllättävästi, kun koitimme viritellä kodit melko korkealle. Eikä se enää nouse jalka tikkaille meille seitsemääkymmentä käyvillä samalla tavalla kuin nuorilla uroilla. Mutta miehistä käymme vielä mekin – ainakin omasta mielestämme. Nyt näkymä tyydyttää, kun kaikki asumukset näkyvät terassia kierrellessä. Asukkaita odotellaan.

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Projektin ehkä tärkein vaihe aloitettiin heti ripustustyön päätyttyä. Ei näkynyt naisia lähistöllä, joten löimme avotulet pihalle ja kävimme paistamaan makkaraa. Pojat vaikuttivat varsin ylpeiltä, kun saivat valmistaa ruokansa ihan itse ukin ja isoisän tarkoin ohjeistaessa haasteellista kokkaamista. Liekin tulee nuoleskella einestä, jos hiillosta ei vielä voi hyödyntää. Kolme pakettia hujahti neljään ukkoon helposti. Kävimme syvälle luotaavan keskustelun, mitä ihminen käyttää polttoaineenaan ja missä sijaitsee kansalaisella pakoputki.

Ruuan päälle kampeuduttiin sisälle tutkimaan poikien isän ja setien neljännesvuosisata sitten käyttämiä leluja, joista eritoten nykytekniikkaan verrattuna vaatimaton Nintendo tuntuu koukuttavan edelleen. Ja legot tietenkin. Saunaan menimme tietenkin miehissä. Kuusivuotias halusi välttämättä avantoon ja pikkuveli katsomaan. Niinpä laskeuduimme alastomina rantaan ja kastelin pienen miehen lähes olkapäitään myöten sananmukaisesti jääkylmässä vedessä. Tästä suorituksesta puhuttiin ja tullaan puhumaan pitkään. Tuntui äitille, isälle ja pikkusiskolle illalla soitetun puhelun tärkeimmältä asialta.

Iltapalan nautimme myös raavaiden miesten tapaa vihanneksia vältellen. Isoisä luki pari ohuehkoa kirjaa iltasaduksi. Noin kolme minuuttia viimeisen sadun päättymisen jälkeen hiljeni täysin. Me vanhat miehet katsoimme kympin uutiset ja kävimme levolle.

Ennätin rakennella aamiaisen valmiiksi ja itse syödäkin ennen kuin kolme matkakumppaniani kömpivät katsomaan pikkukakkosta ja nauttimaan aamupalaa. Kävin hiekoittelemassa mäkeä lisää. Yöllä satanut räntä näkyi sulaneen rapun eteen valtavaksi vesilammikoksi. Tehdessämme lähtöä tähdensin pienille miehille tarkkaan kuivan reitin autolle. Molemmat nyökyttelivät uskottavasti. Luka meni kuten pitääkin. Myrsky käveli keskelle lampea kastellen lahjakkaasti kenkänsä ja lahkeensa. Tunnetteko yhtään pientä poikaa, joka pystyy tämmöisen kiusauksen voittamaan?

Köröttelimme tällä kertaa Anjalan kautta Kotkan Karhulan Veikkolaan Sommeenkadulle, missä poikien nanna keitteli meille hernesopat ja kahvit. Kertasimme vielä kuluneen reilun vuorokauden tapahtumat. Rykäisin takaisin Helsinkiin alle kahdessa tunnissa moottoritietä, missä näkyivät keikkuvan jo osin kesärajoitukset. Projekti onnistui täydellisesti ja päättyi suunnitellusti tuloksena hyvä mieli neljälle miehelle.

Jussi-Pekka Lämsä

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?